110cm haamurata vihdoin takana! Ratsastaja odotti sitä 15 vuotta, hevonenkin melkein 11. Mutta nyt se on takana ja tulos hieno 0/0 ja luokan voitto! Jipii! Galleriassa onkin rutkasti kuvia tästä tilanteesta, joka jännitti ratsastajaa huomattavasti enemmän kuin hevosta (huomioi ratsastajan tulipunainen naama ja itkuinen ilme joka ikisessä kuvassa :) Ja huomioi myös huima yhdennäköisyys Jan Topsiin. Voi itkut sentään. Miten voi joka ikisessä kuvassa olla tulipunainen, suu auki ja samaa aikaa sitruunansyöneen näköinen. Kääk.
Nyt sitten toivotaan, että hyvä vire jatkuu. Kaikki kaviot ja peukut pystyyn. 110-radat, here we come, vihdoin ja viimein!
Uusimmat blogimerkinnät
- Ihanaa, iha-ha-haa! 04.06.
- Hähää, rusettihai iskee jälleen :) 31.03.
- Ihanaa olla kotona 27.12.
- Hähää 19.11.
- Kaikki muuttuu... 04.09.
- It's the final countdown... tidi diittii, tidi d... 27.08.
- Oma traikku - wuhuu 19.07.
- Bååke tykkää 08.07.
- Maastoilua, pienten lasten ratsuna toimimi... 13.06.
- Kesäloma, laidunloma, loma, loma, loma! 28.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
-
▼
2007 (21)
- ▶ joulukuu 2007 (1)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (1)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (2)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (4)
- ▶ huhtikuu 2007 (3)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (1)
- ▶ tammikuu 2007 (4)
- ▶ 2006 (26)