IRC-Galleria

Eipä ole pitkään aikaan tullut mitään kirjailtua tänne.. Sain pienen muistutuksen siitä eilispäivänä ja tässä sitä taas ollaan. Nyt ei tosin ole mitään mahtavia aiheita, mutta voin koittaa kehitellä jotain tajunnanvirta höpöttelyjä siinä kun tämä teksti etenee.

Kirjoittelusta mieleen tuli, että harmittaa vähäsen kun olen niin huono saattamaan mun pitempiä, tarinamuotoisia juttuja loppuun. Ne vaan alkaa aina niin mukavasti ja tuntuu että ne menee pilalle jos niitä alkaa tahallaan jatkamaan.. Meidän äiti totesi tuossa kun olin kotohuudeilla viikonverran, että "Voi ku sinä oot niin monitaitoinen", sen jälkeen kun olin leikkinyt hortonomia puutarhasaksien kanssa, väsännyt pari hienoa korttia ja toiminut onnistuneesti grillimestarina isolle poppoolle. Toisinaan tulee mieleen että perhana kun ei osaa mitään "kunnollista". Siis semmoista mistä olisi oikeesti hyötyä. Oon vaan hemmetin hyvällä maalaisjärjellä, sekä syy- ja seuraussuhteen tuntevalla nupilla varustettu ideanikkari. Osaan sukeltaa hyvin, kirjottaa, tehdä käsillä vaikka ja mitä, kokata, puutarhahommailla, leikata ja laittaa hiuksia, korjata antenninjohtoja (ja vaikka mitä muuta), unelmoida, kuunnella ja antaa neuvoja.. Listaa voisi jatkaa vaikka minne saakka. Sitten tulee se epävarmuus että perhana; Eihän tuosta listasta löydy mitään mikä antaisi kunnolla suuntaa esim ammatinvalintaan? :o Buh.. Olen huono lukemaan kokeisiin ja omaksumaan semmoista teknistä tietoa suoraan kirjan sivuilta. Pelkään kuollakseni hämähäkkejä ja tarjoan ihmisille paljon viihdettä kun sätkyilen julkisilla paikoilla minua päin lentänyttä ötökkää. Olen jatkuvasti stressaantunut ja välillä tuntuu, että mahdanko löytää sitä paikkaani tässä maailmassa ja saavuttaa ne haaveet, mitä joka ikinen päivä kauniisti päässäni maalailen. Odotan kokoajan jotakin, mutten tiedä mitä. Olen melko yksinäinenkin.

Aika jännää sinänsä, että en tiedä lainkaan, mitä tapahtuu huomenna, ensiviikolla.. Vuoden päästä? Mutta ei se haittaa. Jossainvaiheessa sitä lakkaa miettimästä niin paljon kuinka tulisi toimia, että olisi mahdollisimman muotinmukaisesti menestyvä ihminen. Minä ainakin kyllästyin siihen jo hetki sitten. En ehkä tykkää hämähäkeistä, mutta ei mun tarvi. En osaa lukea kokeisiin, siitäkin todennäköisesti selvitään. Olen kävelevää tilannekomiikkaa sillointällöin, mutta eikös se ole vaan ihan piristävää? Parasta kun lakkaa miettimästä liikaa, pitää kiinni haaveistaan ja muistaa välillä ihailla perhosia. Jollei tämä maa tarjoa koulutusta suoraan yleisen malaisjärkeilyn alalle niin ehkäpä alan yrittäjäksi. Pointti tässä oli nyt se että ei se ole niin justiinsa jollei osaa jotain hirmu konkreettista ja ole lupaava ydinfyysikon tai aivokirurgin alku. Kunhan muistaa osata elää ja ihmetellä. Kyllä se pallo pyörii ilman että sitä miettii.



Tai hetkinen.. Ei kannata alkaa yrittäjäksi.
Ruvetkaa mieluummin onnistujiksi. :)