IRC-Galleria

Moijks. Tänään taitaa teksti kallistua vähän synkemmän puolelle, mutta hei.. Suddenly monday doesn't suck so much than usual. JA mukava kuulla että näitä höpötyksiä luetaan ja että nämä aiheet herättää ajatuksia. Ei mene ihan kuuroille korville samalla kun keventää omia aivojansa. :) Mukavaa.

Oon tässä pari viikkoa pohtinut (ei ole varmaankaan jäänyt epäselväksi että se on muodostunut jo pahaksi tavaksi tässäsuunnassa) sitä miten ihmiskunta on voinut lipsahtaa siihen, että nykyjään pystytään kivutta arvostelemaan, tuomitsemaan ja olemaan todella kamalia toinentoisilleen. Itse sain tuta palasen tuollaista käytöstä taannoin ja se pisti miettimään, miksi jotkut tuntee olevansa oikeutettuja nakkelemaan kanssaihmisiä kivillä tuntematta tätä lainkaan. :o Pahimmassa tapauksessa syyttäsuotta.. Onko joillakuilla niin paha olla itsensä kanssa tai niin rajoittunut kupla oman elämänsä ympärillä, että täytyy koettaa elää jo toistenkin elämiä? Jos joku julkisuuden edustaja törttöilee, on ihmisistä heti mukavaa alkaa ruotimaan kuinka sekin nyt on taas tehnyt sitä ja tätä. Taaskin, tietämättä lainkaan taustoja, tuntematta ihmistä tai hänen elämäänsä sen enempää.

Surullista.

Satuin törmäämään tekstin lopussa näkyvään linkkiin juuri yllämainitun tapauksen jälkeen. Oli hyvin jännä, miten se niin hyvin liittyi tapahtuneeseen. Kävin samantien huolella läpi listan kavereistani juuri tuolla sivustolla ja poistin kaikki puolitutut, hyvänpäivän kaverit ja muut "epäläheiset". Olen sen verran herkkä kuitenkin, etten tahdo saada niskaani kenenkään egonbuustausyritystä. Tahdon ympärilleni lämpimiä, empaattisia ihmisiä joilla vielä on halu Oikeasti tuntea muita ja kiinnostua heidän sielunelämästään ilman, että siitä tarvitsee itse kostua mitään. Missä on se semmoinen vanhanliiton kunnioitus ja arvostus? Tuntuu että surullisen moni haluaa ympärilleen jollaintavalla itselleen hyödyllisiä tyyppejä. Toiset tahtoo uusia kontakteja, joista voi hyötyä ammatillisessa mielessä (aikuisten ongelma). Toiset taas tahtovat ainoastaan olkapään, mutteivät halua ottaa omille harteilleen mitään. Joitakin kiinnostaa kaveripiirin ulkomuoto pinnallisessa mielessä.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Pyrin joka tilanteessa miettimään asioita toisten kantilta. Minun ei tarvitse ymmärtää joka ikistä juttua mitä ihmiset tekee, mutta kunnioitan sen verran, etten ala tuomitsemaan jotakuta, sillä se ei ole minun tehtäväni. Rakastan läheisiäni heidän itsensä vuoksi, sillä tiedän, että vaikka niitä huonojakin päiviä sattuu, heissä asuu silti lämmin sydän. Lohdutan, jos joku tarvitsee lohdutustani ja autan, jos sen kuopan reunat on liian jyrkkiä kavuta itse. En pelkää tehdä asioita ihmisten hyväksi omalla kustannuksellani, mutta on pakko myöntää, että nykyään joutuu olemaan tarkkana sen suhteen, kuka tahtoo jäädä "kiittämään" ja kuka etsii vain uutta kainalokeppiä. JOO, tykkään availla mummoille ja lastenvaunujen työntäjille ovia kaupunnilla ja muuta sellaista, sillä siitä tulee hyvä olo. On voinut tehdä edes pikkuisen paremman päivän jollekin. Ja ompa käynyt omalla kohdalla että vastavuoroisesti joku täysin tuntematon on kyennyt värittämään muuten niin synkkää päivää. :)

"Kusipäillä on aina helpompaa.." sillä ne ei välitä muista. Mutta tuskin he saavat osakseen kovinkaan paljon oikeaa välittämistä ja lähimmäisen rakkautta. Mieluummin kannan välillä muidenkin reppuja ja annan energiaa itsestäni, sillä uskon sen tulevan takaisinkin päin ja jos useampi tekisi niin, maailma olisi hemmetin paljon helpompi paikka elää. Ihmisten tarttis jaksaa tehdä enemmän sen eteen. Loppuun en voi ku todeta vastauksen sitaattiin kappaleen alussa:

"Kuspo on aina yksin." Kannattaa siis valita tarkkaan.



JA kannattaa myöskin katsoa tämä video :) on kunnon day-starter..

http://www.youtube.com/watch?v=8UouP8cRYZ8