IRC-Galleria

Hiljaa laskeutui hämäryys ikkunan toisella puolen. Jossain kauempana talojen jouluvalot tuikkivat pimeään. Miltei jokaisen talon edusta oli koristeltu ja yhdessä lumen kanssa loistaessaan näkymä oli sillähetkellä maailman kauneinta katsella...


Hengentuotos..

Hmm oon ihan varma että mun takana seisoi äsken joku. Kukahan se oli.. Oon täällä kämpilläni ja istun vaan tässä naama nurkkaa kohti. Se meni pois melkeen samantien. En etes jaksanu kääntyä ku tiesin etten näkisi kuitenkaan mitään.

Jäin miettii kun keskusteltiin tässä eräs ilta (yö oikeestaan) rikostoverin kanssa maailman säännöistä. Tai siis pikemminkin siitä ettei sellaisia ole.. Ihmiset on vain itse keksinyt kaikki kirjottamattomat "lait" jotka nyt sitten määrää meidän olemista ja toimintaa ja ajattelua. Se on hölmöä. Ja mitä kaikkea me tehdään ja toteutetaan ajattelematta lainkaan ettei se välttämättä ole niin. Ite ajattelen hyvinkin usein aina kun mielessä pyörii lause "Nokun pitää ja täytyy sitä ja tätä.." että Miksi? Kuka niin sanoo? Tämä tällainen liittyy erittäin läheisesti aiheeseen "itsepä teet elämäsi ja muodostat maailman, jossa elät" (mistä olen joskuskin avautunut). Ne säännöt on typeriä. Kuka sanoo ettei voi tehdä jotain tai toteuttaa jotain, koska se tuntuu oikealta? Luulen että maailman sääntönä on vain se että pitäisi pyrkiä olemaan hyvän puolella ja kunnioittaa toisia. Samassa maailmassahan me elellään, eikä kellään ole oikeutta tehdä vahinkoa toisen elämälle. Mutta ehkä tuonkin "säännön" lopun voisi vääntää muotoon "tai olla tekemättä pahaa tietentahtoen". Miten oikeastaan ihmisen ajattelu voikin olla niinnniiin mustavalkoinen, että se luulee maailman pyörivän jonkun kaavan mukaan? Ei kukaan voi sanoa tarkkaan mitään, kun ei niitä sääntöjä ole maailman alussa tälle pallolle laadittu. Me ollaan loppujenlopuksi melko pieniä sanomaan universumin totuuksista, ihmeellisyyksistä taikka säännöistä yhtään mitään. Lähetään nyt vaikka siitä että kukaan ei voi sanoa satavarmasti mitään, sillä kaikki on mahdollista. Minä olen varma että joku kävi kääntymässä tuossa mun seläntakana hetki sitten. Sen tietää, kun ei olekaan yksin. Ihminen aistii sellaiset asiat, jos se osaa näin kuvainnollisesti sanottuna "kuunnella". Ihmiset käyttää normaalissa elossansa 10% aivoista, kukaan ei tiedä mitä siihen loppuun sisältyy. Miksei se olisi mahdollista.. Vähän sama kun siskon kanssa juteltiin kunnon eläinaisteista. Istuin joskus 10 vuotiaana olkkarin matolla tekemässä läksyjä, kun yhtäkkiä alko ällöttää sikana ja tuli vaan kesken mietteiden ihan puskista ajatus et hyi jos ois hämähäkki jossain. Muutaman sekunnin päästä huomaan liikettä hihalla ja giganttinen seinälukki kiipeää hiljaksiin olkavartta ylös. Ja sitten tuossa ruotsintunnilla ihmeteltiin leppistä, joka löytyi luokan ikkunalaudalta. Tauon jälkeen en es muistanut koko ötökkää enää ja joku puolet oli kulunut tuntia taas kun kesken ruotsin ajattelunpäjähti ajatus että LEPPIS! Missä se on! Ja käännyin naapuripöydän puoleen huomaten samassa että se kipitti mun hupulla.. :D Hauskaa.. Minun kototalo on ainakin täynnä kaikkia kummallisia hiippailijoita. Monesti se on todistettu ja välillä käy niin creepyjä kummallisia juttuja että huhhuh. Mutta tuo vaan avartaa. :) Kaikkia ihmeellisyyksiä on ja aina välillä niitä putkahtelee esille ja sitten kaikki on ihan kummissaan. Ettehän te atomeita tai happeakaan nää, ja silti ne on olemassa. Ihmisen pitäisi uskoa itseään enemmän ja uskoa tuntemuksian ja tunteitaan. Niinkuin Paulo Coelho sanoo:


"Kuuntele sydäntäsi.
Se tietää mitä tehdä,
sillä se on osa maailman sielua."