IRC-Galleria

Maa kuurassa ja jokapuolella leijuu mystinen, ajan seisauttava aamu-usva.. Aina yhtä sykähdyttävää tämä alkutalvi. :)

Alkoi kirjoittamisen tuska kasvaa niin suureksi että päätin ensihätään (pitkästä-aikaa) riipaista jotain tännekin. Sen kummempia puheenaiheita ei mielenpääällä tosin ole, mutta onhan se johonkin kehittynyt ennenkin. ^^ Kaikki on pitkästä aikaa hyvin. Monet mieltä painaneet asiat, tuskallisenraskaatkin sellaiset ovat vihdoin ohitse ja elämä on päässyt tasoittumaan, niinkuin siitä pitkänaikaa ehti haaveilla. Perusjutut ovat kunnossa ja enää on jäljellä kaikkia maan typeriä pikkujuttuja (minkä pirun harrastuksen sitä alottaisi?! Näkisipä ihmisiä enemmän ja pääsisipä käymään viimein parturissa, koska tälläkertaa taisin parannuksen sijaan tuhota tukkani totaalisesti!) eli siis kaikkea melko turhaa, jolle on kumminkin jotakin tehtävissä kunhan aikaiseksi saa. Tänään ajattelin käydä metsästämässä itselleni talvitakin, kun meinasi polkiessa jo aamusella palella. Löytäisi jonkun ihanan lämpöisen ja "turvallisen" mihin piiloutua pakkasilta. ^^ Pitää olla aina pikkuisen runsaampi varustus kylmillä, kun vilukissaprosentti on aika suuri meikäläisen kohdalla.

Ihanaa kun saa käyttää muhkeita kaulaliinoja ja lapasia ja kaikkia tuommoisia taas. Kyllä syksy ja talvi on vuodenaikoina niitä parhaimpia, vaikka rannalla lekottelu onkin mukavaa. Tykkään vaan ihan liikaa siitä kun ulkona tuivertaa ja itse saa olla sisätiloissa, viritellä lyhtyjä ja kynttilöitä, ottaa lasin viiniä viltin alla ja käpertyä sohvannurkkaan nauttimaan tunnelmasta. Tai se ultimaattinen rauha, kun saa hehkuvalla kuutamolla kävellä umpihangessa tai talvista tietä, ilman että missään näkee valoja, ainoina ääninä lumen putoaminen oksilta ja puiden hiljainen kuiske siitä että nyt on kylmää. Tähtitaivas miljoonine pisteineen yläpuolella saa jokakerta huokaamaan miten maailma voikin olla kaunis... *jää haaveilemaan, kunnes poksahtaa takaisin nykyhetkeen*

Pohjoisemmat geenit, minkäs niille mahtaa. :)

Tekisi mieli mökille. Siellä on talvisin juuri tuommoista. Winter wonderland. Porot teidenvarsilla saa jokakerta villiintymään.. Viimereissulla hunajan kanssa piti pysäyttää auto kokonaan, jotta sai otettua pari kuvaa kun pölähdettiin yhtäkkiä keskelle massiivisen sarvekasta porotokkaa. Tuli siinä pikkuisen turisti olo, mutta minkäs teet kun ne on niin kiehtovia eläimiä ja oli uusi kamera! :> Haaveilee jo siitä miten mukavaa olisi kun oiskin oma tontti ja talo mitä laitella oman näköiseksi. Sitten kun se olisi vielä vastaavanlaisiessa ympäristössä niin.. Tykkäisin, kovasti. Vielä vähänmatkaa sitten ei osannut muuta kuin etäisesti haaveilla muusta kun ehkä omasta kaupunnikämpästä. Mutta nyt jollainlailla haaveet on jalostuneet, mieli on rauhallisempi kuin aikoihin, eikä ne tuollaiset jututkaan tunnu enää niin hirvittävän etäisenkaukaisilta.

Se on aika hyvä tunne. :)


Se siitä fiilistelystä, nyt takaisin torstaipäivään Oulucityssä! :D
Makiaa loppuviikkoa siis. ^^

Ps. Huomenna on perjantai! \o/ WOOP.