IRC-Galleria

Olen viimeaikoina keskustellut ystäväni kanssa paheista - siitä, miten sanan voi määritellä ja siitä, milloin paheesta tulee vaarallinen. Olen kokenut nämä keskustelut hyvin hyödyllisinä. Jostain syystä samalla mieleeni on noussut CMX:n kappale "Ruoste" ja sen sanoituksista kohta: "kaikki valheet, jotka tulevat elämän tielle / kaikki hyvä, mikä estää näkemästä / se on ruoste".

Pari päivää sitten tulin yhtäkkiä ensi kertaa ajatelleeksi, että kenties mikä tahansa sellainen, josta tulee ihmisellä elämää ja minuutta määrittävä ja rajoittava tekijä ja kasvun ehkäisijä - on pahe, tai ruoste CMX:n sanoin. Kaikesta sellaisesta tulisi ihmisen hankkiutua eroon, sillä ennemmin tai myöhemmin alkaa ruoste syövyttää ihmisen mieltä. Maailma vääristyy - ja ruoste kasvaa maailman kokoiseksi, asiaksi, joka näyttää siltä, että ilman sitä ei ole mitään. Viimeistään tällöin tulisi siitä älytä luopua, vaikka varmasti tällöin näyttääkin siltä, kuin se olisi mahdotonta.

Ystäväni määritteli paheen "tavaksi, jolla voi olla terveydellisesti tai psyykkisesti ikäviä seuraamuksia". Ehkäpä tämä onkin oikeampi, tai ainakin tavallisempi paheen määritelmistä. Vaan mikä sitten on se paha, josta kerroin - paha, joka kasvaa elämää tärkämmäksi? Onko se ruoste? Sellaistakin pahuutta on paljon ja valitettavasti myös näen sitä ympärilläni. Ruosteen vangiksi joutuneet eivät valitettavasti oivalla sitä itse. Kun maailma vaatii heitä luopumaan ruosteesta, pitävät he siitä kynsin hampain kiinni, säälien kenties itseään - oivaltamatta, että maailma on tekemässä heille palveluksen.

Ruosteesta tuleekin luopua. Vaikka se tekisikin kipeää.