ElfQuestin maailman tulevaisuuteen sijoittuvissa sarjakuvissa esiintyvällä Jink-haltialla on mielenkiintoinen erikoiskyky: hän saa taikakeinoin itsensä unohtamaan tyystin haluamansa asiat. Toisinaan toivoisin itsekin osaavani moisen taidon, ettei minun jatkuvasti tarvitsisi kantaa muassani muistojen vääristävää painolastia.
Miten kätevää olisikaan vain unohtaa ollessaan surullinen tai ikävöidessään jotakuta tuskaisasti? Entäpä silloin, jos sitä on sattunut tekemään jotakin ikävää? Silmät kiinni vain, hetken keskittyminen ja naps - ikävät muistot olisivat tiessään. Siihen kaiketi toiset pyrkivät väkijuomienkin avulla, mutta niiden vaikutus on hallitsemattomampi.
Itselläni ei kuitenkaan ole mahdollisuutta edes alkoholin suomaan hetkelliseen unohdukseen, ja huumeisiin en puolestani halua koskea. Minulla ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin muistaa ja koetella elämään ikävien muistojeni kanssa. Haluan ottaa opikseni ja kasvaa ihmisenä, mutta vaikka kasvaisin millaisiin mittoihin hyvänsä, en voi pakottaa ympärilläni olevia lähimmäisiäni kasvamaan tai tekemään oikein. Aina ei myöskään voi välttää kärsimystä siitä yksinkertaisesta syystä, että aina tie, joka aiheuttaa sitä vähiten, ei ole pidemmän päälle oikea tai edes hyvä. Toisinaan asioista, joista on tullut taakkoja on päästettävä irti vaikka ne aiheuttaisivatkin kipua luopumisen hetkellä ja varmasti sen jälkeenkin.
Miksi meille on annettu kipu?