Viime päivinä olen ikävöinyt muutamia ystäviäni, kutakin hieman eri tavoin. Toisinaan toisen läsnäolon huomaa vasta, kun häntä ei tavoita tai hänestä ei kuule muutamaan päivään. Olen itsekin ollut kiireinen tyttäreni sairastuttua, mutta harvoinpa olen tuntenut itseäni iltaisin yhtä yksinäiseksi, vaikken varsinaisesti missään määrin yksinäinen ole ollutkaan. Olenko tässä määrin tapojeni orja?
Usein iltaisin olen tullut keskustelleeksi ystävieni kanssa vakio-irc-kanavilla. Tänään on kuitenkin ollut hiljainen päivä. Televisio ja tietokonepelit tuntuvat tyhjiltä korvikkeilta oikeille eläville ja hengittäville, rakkaille ihmisille, joiden toivoisin voivan hyvin.
Kunpa kuulisin heistä jälleen pian. Kunpa kaikilla olisi hyvä olo.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tuntematon 02.04.
- Odottamaton 23.03.
- Kotikutoista 20.03.
- Ohjelma ei vastaa 18.03.
- Take a bow 06.03.
- Kauneuden kauheudesta 06.03.
- Pusukuutio 06.03.
- Feeling orange 06.03.
- Erittelyjä 04.03.
- Makaaberin kauneudesta 02.03.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (43)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (10)
- ▶ helmikuu 2007 (11)
- ▶ tammikuu 2007 (21)