Tänä aamuna huomasin herätessäni, että voin paremmin. Yöllä ei enää ollut ollut kuumetta ja mielialanikin oli kohentunut. Metsä hohti ikkunan alla valkoisena ja iloisena talvisen auringon säteissä houkutellen talviselle retkelle suuren mehutermoksen ja juustovoileipien kera. Vielä tänään en uskalla lähteä kävelylle tai hiihtämään, mutta kenties huomenna...
Aamulla tapahtui muitakin hyviä asioita. Olen ollut jo pidempään huolissani siitä, etten ole kyennyt syömään normaalisti. Hieman pelokkaana olen seurannut painoni laskua ja heikentyvää ruokahalua. Kymmenen vuoden takainen sairastumiseni anorexiaan on yhä liian tuoreessa muistissa, jotten tunnistaisi sen hitaan paluun ensimmäisiä oireita. Niinpä olenkin pakottanut itseni syömään säännöllisesti edes jotain. Eilen minun teki kuitenkin mieleni ruokaa - ja samoin tänä aamuna.
Myös katsoessani peiliin katsoi minua pitkästä aikaa takaisin henkilö, jonka ulkonäöstä pidin. Se hymyili minulle ja minä sille.
Mitä on muuttunut? Ehkäpä jotain tavassa, jolla katson maailmaa. Olen viime päivinä (ja, totta puhuakseni, varsinkin öinä) keskustellut muutamien rakkaiden ystävieni kanssa minulle tärkeistä asioista. Uskon näiden keskustelujen auttaneen minua löytämään jotain sellaista, mistä en vielä osaa tietoisella tasolla puhua.
Rakkauden velkani ystävilleni kasvaa. Olen siitä kiitollinen enkä koskaan haluaisi lopettaa sen takaisinmaksua.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tuntematon 02.04.
- Odottamaton 23.03.
- Kotikutoista 20.03.
- Ohjelma ei vastaa 18.03.
- Take a bow 06.03.
- Kauneuden kauheudesta 06.03.
- Pusukuutio 06.03.
- Feeling orange 06.03.
- Erittelyjä 04.03.
- Makaaberin kauneudesta 02.03.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (43)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (10)
- ▶ helmikuu 2007 (11)
- ▶ tammikuu 2007 (21)