Viime yö oli jälleen masentava, samoin suurin osa tästä päivästä. Kannan yhä surua menetetystä, asiasta, joka olisi ehkä voinut olla olemassa. Synkkinä hetkinäni mietin, paranankohan milloinkaan. Toisinaan epäilen itseäni ja mietin, kuvittelinkohan kaiken alun alkaenkin. Ehkäpä minunkin pitäisi vain herätä unelmista ja survoa ne syvimpään unohduksen syöveriin. Ehkä rakkautta ei todellakaan ole edes olemassa.
Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka välittävät minusta. Ilman heitä suunnittelisin nyt tuskin tulevaisuuttani hieman vielä mieli apeana, mutta silti päättäväisenä siitä, että minun on selviydyttävä. Joka päivä kiitollisuuden ja rakkauden velkani kasvaa vähän - ja mikä onnellista, janoan tilaisuutta maksaa sitä takaisin. Hyvät teot synnyttävät hyvyyttä.
Kunpa menneisyys ei enää muistuttaisi olemassaolostaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tuntematon 02.04.
- Odottamaton 23.03.
- Kotikutoista 20.03.
- Ohjelma ei vastaa 18.03.
- Take a bow 06.03.
- Kauneuden kauheudesta 06.03.
- Pusukuutio 06.03.
- Feeling orange 06.03.
- Erittelyjä 04.03.
- Makaaberin kauneudesta 02.03.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (43)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (10)
- ▶ helmikuu 2007 (11)
- ▶ tammikuu 2007 (21)