IRC-Galleria

Joskus, ollessani vielä lapsi, ryhdyin miettimään, voisiko vuoden 12 kuukautta jakaa tasan talvi-, kevät-, kesä- ja syyskuukausiksi. Tuolloin muistan tulleeni tulokseen, että joulu-, tammi- ja helmikuu olivat talvikuukausia, maalis-, huhti- ja toukokuu kevätkuukausia, kesä-, heinä- ja elokuu kesäkuukausia ja syys-, loka- ja marraskuu syyskuukausia. Tämän matemaattisesti ah-niin-täsmällisen jaottelun perusteella olisimme huomenissa astumassa siis kevään puolelle.

Jotenkin minusta ei yhtään tunnu siltä. Onneksi ystäväni on ilahduttanut meitä olemalla vierailulla luonamme, mutta se ei ole estänyt tarpeettomien väärinkäsityksen keertymistä. Toisinaan olen tuntenut itseni äidiksi en vain tyttärelleni vaan toisellekin, sille ihmiselle, jonka pitäisi ikänsä puolesta auttaa kantamaan vastuuta lapsesta.

Parhaina päivinä elämä tuntuu miellyttävältä ja joustavalta, mutta huonot päivät iskevät kasvoihin kuin jäinen tuuli keväällä. Ne muistuttavat siitä, mitä kaikkea todennäköisesti joudun vielä kestämään.

Selkä talvea päin ajattelen kevättä ja toivon auringon lämpöä.