IRC-Galleria

Galtsun mielestä liian pitkä niin piti pistää kahteen osaan. Onneks Snö ei ollu niin blondi ku mä...

Tiistai 25.1. rv 38+6
Tiistaina aamulla lähti limatulppaa pieni osa, kun puhuin puhelimessa. Päivän aikana siitä irtoili pieniä palasia ja ajattelin, että "JES! Nyt varmaan ei mee kauaa, et vauva syntyy". Illalla lähti sitten kello 12 aikaa loput limatulpasta eikä sitä ollut edes vaikee tunnistaa. Ajattelin kuitenkin, että "Ei tässä mitää verta oo, niin kaipa tää voi irrota jo paljon aiemmin".
Jännittyneenä menin nukkumaan enkä meinannut saada unta. Kahteen asti pyörin sängyssä ja jännäilin sekä tuumailin, että "Huimaa! Kohta meillä on taas vauva". Sellainen jännityksen tunne ei aiemmin ollut olemassakaan. Sanoin Panulle, että mulla on sellainen aavistus, ettei kauan enää mene.

Keskiviikko 26.1. rv 39+0
Heräsin klo 5.20 käymään vessassa, kun tuli kauhea pissahätä. Olin aivan sekasin, kun olin mennyt niin myöhään nukkumaan jännäilyn vuoksi. Vilkaisin kelloa ja totesin pettyneenä "Ei supistuksia – pöh, ei tää synnykkää viel varmaa viikkoon". Kävin juomassa ja menin vessaan, laitoin valot päälle ja yhtäkkiä kuului *LÄISKIS* ja purot valui pitkin reisiä ja lattialla oli melkoinen lammikko. "Hitto meniköhän multa vedet?", mietin arviolta 5 minuuttia siinä lammikossa seisten ennen kuin alkoi valjeta, että nyt se on menoa. Herätin Panun, kun kello oli n.5.45. "Panu, voitko sä herätä". Vastaukseksi sain unisen yninän, josta kykeni erottamaan kutakuinkin sanan: "Mitäh?". Totesin heti perään: "Tota,multa meni vedet. EIKÄ ollu vitsi"

Äkkiäkös se siitä nousi sitten ihmettelemään tilannetta ja mä sanoin, että ei mua supistele, mutta soitan kohta synnärille. Soitinkin sitten synnärille nopeasti perään n. kello 6. Supistuksia alkoi hissukseen tulemaan 5 minuutin välein, ei kuitenkaan kovin kipeinä, mutta ihan tuntuvasti. Olin ihan hermona, kun mun äiti oli vaahdonnut useaan otteeseen: "Se syntyy sitte hirveen nopeesti ja kato et ehit sairaalaan, jne." Syy vaahtoamiseen oli se, että vauva oli tosi alhaalle asettunut jo ajat sitten, n. pari kuukautta aiemmin. Lopulta, kun sitä vettä roisku ja valui aina 5 minuutin välein niin paljon, ettei riittänyt enää kuin keittiöpyyhe rullalla haarovälissä, huusin Panulle vessasta, että tuo mulle jälleen uudet housut. Vastaus kuului sängystä: "Tuu sä tänne". Kun karjuin melkeen jo vihaisena etten pääse, kun sitä pirun vettä valuu ämpäri kaupalla, niin toinen totesi tyynesti väsyneenä: "No tuu sit, kun kerkeet". Mielessä kävi, että no minäpä kohta tuun sitten lorottelemaan sitä vettä siihen sängyn viereen miehen vaatteiden päälle, niin katsotaan kenellä on hauskaa. Väsynythän toinen oli ja minä hermostunut. Totesi Panu sitten, kun nousi että "Musta ei oo mitää hyötyy siel synnytyksessä, kun oon niin väsyny, jossen saa viel nukkuu". Meinasin sanoa pari valittua sanaa, ettei siitä ole hyötyä kohta kenellekkään, kun kuristan sen, jollei se nouse, että voidaan lähteä Jorviin. Vähän ennen kello kahdeksaa anoppini Pirjo tuli Violaa vahtimaan. Viola vielä nukkui tuohon aikaan ja me lähdettiin taksilla kohti Jorvia.

Klo 8.00 mut laitettiin käyrille, mutta paperille ei piirtynyt yhtää supistusta, vaikka muutaman tunsin. Anturi oli todennäköisesti hieman väärässä paikassa/huonosti. Todettiin, että kohdunsuu on auki 1 cm ja 1 cm kanavaa. "Lapsivesien menosta ei ole epäilystäkään", totesi kätilö huvittuneena, kun puro valui pitkin pöytää ja siitä lattialle.
Klo 9-11 olimme olohuoneessa ja minä sain aamupalaa. Käytiin myös kanttiinissa hakemassa Panulle aamupalaa ja välillä supisteli, muttei erikoisemmin kipeästi.
Klo11-16 sanottiin, että kun ei näyttäisi olevan mikään hätä, niin voidaan mennä vaikka Selloon kävelemään tai leffaankin, että saadaan aika kulumaan ja toivottavasti supistuksia tulemaan. Niinpä me lähdettiin sitten Selloon ja siellä pyörittiin muutama tunti ja käytiin syömässäkin. Supistukset alkoi saada hiukan lisää pontta alleen ja jouduin jo vähän hengittelemäänkin totisemmin. Kolmen maissa totesin, etten jaksa enää olla seisoviltani ja, että nyt on pakko päästä lepäämään. Selkää särki ihan hulluna. Päätettiin kuitenki mennä Sellosta Jorviin bussilla. Bussissa hymyilin, kun mietin: "Ei varmaan kukaan arvaa, että me ollaan tässä menossa synnyttämään".
Klo 16 oltiin taas käyrillä ja muutama supistus tuli ja oli vähän hankala jo maatakin. "Näitten on kyl pakko olla tehny jotai tolle kohdunsuulle", sanoin Panulle. Toiveikkaana odotin, että edes vähän edistystä ois tapahtunu. Harmitti, kun todettiinkin, että CRP on hyvä, mutta synnytyksessä ei ole erikoisemmin tapahtunut edistystä. Tämän vuoksi voidaan lähteä kotiin nukkumaan ja odottelemaan. Kätilo kertoi, että käynnistetään viimeistään aamulla tai katsellaan tilannetta sitten, kun tullaan, jos päätetäänkin saapua jo keskellä yötä. Olin kauhuissani, että taas käynnistetään, kun viimeksi se ei mennyt ihan putkeen. Kehotettiin ottamaan rennosti, muttei ihan jäädä sohvalle makaamaankaan. Sauna kuulemma voisi olla hyvä idea. Itku kurkussa lähdettiin kohti kotia.
Klo 17-23 lähdettiin kotiin, käytiin anopilla saunassa. Lopulta, kun tultiin kotiin, Viola oli nukkumassa ja päästettiin anoppi takaisin kotiin. Sitten yritettiin itsekin nukkua. Supistukset loppuivat kokonaan siinä klo 23.