IRC-Galleria

Käytiin mammaryhmän kanssa tutustumassa Kätilöopiston sairaalaan ja AH tuota autuutta kun sai KOKEILLA ILOKAASUA! HArmi vaan että ainoastaan minä ja panu sekä jenni ja henri uskallettiin sitä vetää ,mutta onhan vappuki tulossa niin jos sen kunniaksi. :D
Ei tullu kyl huonoo oloo ollenkaan vaan sellanen aika rento ja rauhallinen ja kieltämättä aika pöhkö. Ihan kun ,kuten henri kuvaili, olisdi laskuhumala ollu tai oikeestaa nousuhumala. Sellanen hauska hiprakka... Kyllä sitten noi tulevat ISIT tais vetää sitä ilokaasuu isommalla autuudella kun me tulevat äidit. :D

Tuli ihan hassu fiilis siellä ollessa: Kohta minäkin olen jo synnyttämässä ja tositoimissa sen ilokaasun kanssa ja meidän oma odotettu elovauva syntyy. Toisaalta tuli kauhean hyvä, lämmin ja odottava fiilis ja toisaalta meni ihan paniikiksi. Kieltämättä siellä kättärillä kun kätilö sanoi että "se on tosiaankin varmaan kovin kipu mitä te tulette ikinä kokemaan" ,multa tais naama valahtaa valkoiseksi ja huuli värisi niin että pelkäsin että muutkin näkee. :/ Noh jos se synnytyspelko keskustelu vähän hellittäis. Muuten oli kyllä ihan kiva käynti ja lapsivuodeosastolla oli NIIN pieniä vauvoja että oikeesti valion maitopurkkiki tuntu aika isolta jos viereen ois laittanu. Vasikka ne tietysti oli ihan täysiaikaisia vauvoja.


Kun lähdettiin synnytys salista niin kyl se vähä huvitti kun joku äiti siellä huusi. Ei se että huusi vaan että kuinkas kovin ne käytävät raikuukaan kun minä synnytän? :D

Tänään tuli ekaa kertaa mieleenkää mitata oma ympärysmitta ja masun kohdilta ku mittasin niin näyttä 88cm! :D

Eilen kyllä lämmitti sydäntä niin kovin kun ihan yhtäkkiä Panu vaan kysy että "eikö se neiti liiku siellä ollenkaan?" Kysyin vähä hölmönä että "ai vauva masussa vai?" Saatuani myöntävän vastauksen totesin että varmaankin unten mailla. "no voisitko juoda vaikka vähän fantaa jos se aklkais potkii kun mä haluisin koittaa niit liikkeitä?" Sit Panu oli vaikka ja kuinka kauan pää mun masun päällä kuuntelemassa simmut kiinni vauvan liikkeitä :) <3 Eipöä hirveesti liikkunu mutta imyöhemmin sitten alkoi potkimaan vitrsarakkoani minkä kerkes että meinas itku tulla kun kauhee pissahätä ja mitää ei tullu ku aina potkas just virtsarakkoon. Mikäköhä siinki sit oli. Kpeetä teki ainaki!

Eli kun kaikki kyselee niin meillä tulee uuteen asuntoon netti vasta 17.4... :( Siihen asti on vähä hiljasta... :( Mut saatte toki kirjottaa vastaan heti ku vaan suinki pystyn,

Oltiin tänään rakenneultran jälkeen sellon zembaloissa ja mä olisin niin halunnu ostaa jotain vaaleenpunasta(vaikka ainahan voi olla virhemarginaalia) vauvalle. NO Panu sai ylipuhuttua ja sitten koko ajan olin että ihan turhaa ja mä loukkaannuin ku en saanu ostaa mekkoja.. :D
Menin sitten helsinkiin mammojen tapaamiseen ja koko ajan olin miettiny ku panu niin vaivalloinen ollu tyttöasiasta ja ajattelin tietty että se pettyi.

Kun tulin kotiin Panu ojensi mulle Jesper Juniorin kassin ja sanoi että "mä en kyllä siivonnut kun oli parempaa tekemistä ja tärkeämpää." Siellä oli sitten VAALEANPUNAINEN body ja vaaleanpunainen espritin paita. Mä liikutuin iohan itkuun ku Panu sano että "Mä ajattelin mennä takasin selloon ja ostaa jotain vaaleenpunaista ,senkin takia kun sä luulit etten ollu innoissani ja olit siitä niin kauhuissas" Ja sitte kuulemma senkin takia että halus päästä julkisesti näyttää että "Meille tuleeki tyttö" Ihan hassuja noi miehet. :D Mutta niin ihania :)

Tänään siis oli aika 12.30 Jorvin äippä-polille rakenneultraan ja mä nukuin viime yön tosi katkonaisesti kun mua jännitti ihan hirveesti. Sitten siinä 12.25 meidät kutsui samaan huoneeseen missä viimeksikin muute ultrattiin sellainen erittäis herttainen rouvashenkilö mikä oli itseasiassa Panun kummitädin työkaveri. :)
Heti alussa esitettiin toive että saataisi muutama kuva ja sukupuoli olisi kanssa kiva tietää. "no tiiraillaanpa sitten sinne jalkojen väliin vähän tarkemmin" vastasin kätilö hymyillen.

Siihen vaa masu paljaaksi ja selälleen makaamaan ja sanoinkin että se vauva on tosi alhaalla yleensä että sieltä sen löytää parhaiten, ainakin potkujen perusteella. Ja alhaallahan se oli kauniisti pääalaspäin niinkun asiaan kuuluikin." HYVÄ! PYSYISIKIN NIIN" hihkasin siinä. Siinä Sitten selitti kätilö kiltisti missä on mikäkin ja vauvapa imi peukkua ja näytti peukkua meille mistä saatiin kuvakin napsastua. NENÄ EI NÄHTY Kun vauva oli koko aajn pää toiseen suuntaan ja sit oli nyrkki nenän edessä. Eipä siis osata sanoa onko isin vai äidin nenä.

Sitten tuli se hetki kun kätilö sanoi että "siinäpä sitä sukupuolta sitten olisi" vauva ku oli jalat nätissi levällään ja sitten katsottii toisestakin kulmasta. Vahvisti vaan kätilön mielipidettä asiasta. "kumpaakos teillä oli mielessä että voisi olla" Kysy kätilö. PAnu sano että "Poikahan sieltä varmaan tulee ku tyttö olis aika harvinaislaatuinen vaikka mahtava juttu tietysti."
Mun pulssi hakkas varmaan 200 kun olin niin jännittyny siitä että kohta saataisi tietää ja sitten se kätilö puhkas jännityksen kuplan ja sanoi "Kyllä se kuule siltä näyttää että te saatte esikois TYTÖN"
Multa pääs itkunaurut. Olin just sanonu että "vähänkö olisi hassua että olis tyttö ku niin varma oon pojasta ollut". :D NÄinpä! Katsottiin useemmasta kulmasta ja kätilökin sanoi että jos poika olisi niin pitäis kyllä jotai "extraa" näkyä :D Saatii läjäpäin kuvia ja multa pääsiitku onnesta että onkin PRINSESSA! PAnu sano vaan hölmistyneenä "pikkuveli kyllä sit pitää saada seuraavaksi" :D Taisi se olla Panuki vähän ihmeissään.

<3<3<3

Systeri oli poikien Kimi kohta 6v ja Aatu kohta 2v. kanssa käymässä. Syötin ne varmaan täytee lihapiirakoita sun muita ku onneissani ku joku tulee kyläänki joskus. :D

Päiväni suloisin asia oli ku kimi sanoi että:
"mä tuun täti sit auttaa sua vauvan kanssa ku mä oon niin hyvä isovelikin"

JA Aatukin oivalsi et tätin masussa on "vauva" ja iines on "hauva" :D

Ihanat siskonpoikani Rakastan heitä NIIN kovin <3

Taisi olla tiistaina kun tää tapahtu.

Panu halus tehdä herkkuruokaa ; Pihviä ja pastaa,noisetteja ja punaviinikastiketta (itselleen)

Oltii tultu kaupasta vähän aika sitte kotii ja käytetty koirakin ja sitten se makasi sohvalla ja katsoi telkkarista simpsoneita. Mulla oli aivan kauhee nälkä ja rupes sitten hermot kiristyy. (Kaikki jotka ovat olleet raskaana tietävät sen tunteen kuinka räjähdysherkkää dynamiittia sitä onkaan kun verensokeri laskee.)
Pyytelin että tehdäänkö ruokaa ja vastaus oli että "joo ihan kohta, ihan just" ja silmiään irti telkkarista saanut edes toinen. Menin sitten itte kiukkuisena keittiöön ja rupesin tekemään sitä ruokaa vaikkei Panu auttanutkaan. SE kysyi että meinaanko tehdä kaiken itse? Johon vastasin kiukkuisena että "OSAAN MÄ KUULE SUNKIN PIHVIN POLTTAA! SÄ tiedät että mä en osaa paistaa niitä hyviksi ,mut mä sentään kehtaan myöntää et oon huono jossain toisin ku eräät!" (älkää tosiaa kysykö mistä toikin tuli)
Panu yritti rauhoitella mua ja sitten se vähän kovempaan ääneen sano että "älä mulle kiukuttele herranjumala." Ja sillon mulla keitti totaalisen yli ja heitin sitä reissumiespussilla...(pienellä tietenkin eikä ollut edes täysi)

Panu tuli tekemään mun kanssa ruokaa niin jätin kaikki kattilat levylle ja painelin makuuhuoneeseen ja purskahdin itkuun. Panu tuli hetken päästä katoo että mikä mulla on hätänä ja varovaisesti kysymään haluanko osallistua ruoan laittoon vai tekeekö se loppuun niin tulin sitten tekemään ruokaa viel sen kanssa ja saatiin se loppuun asti valmistettua ja hyvääkin tuli. :)

"Mikä ihme sulle tuli? Ensin hymyilit, sit räjähdit ja sit aloit itkee? Sä oot ku pienoistivoli noiden hormonies takia!"

Pyysin anteeksi että heitin sitä sillä leipäpussilla ja sain anteeksikin. :) ENkä TODELLAKAAN OSANNU Sanoa mikä mulle tuli. :D

EKA IHON PÄÄLTÄ NÄKYVÄ POTKU tuli äskön! Vauva alko potkimaan ja mä laskin housuja ja nostin paitaa et näky masu ja panun kans ihmeteltiin niin eka tulipieni muksasu ja sitten OIKEEN KUNNON POTKU! Näky ihan selvästi! Molemmat oltiin yhtä hymyä!

Jännää! Masullani on oma elämä :D

Eilen Panu päätti viedä mut yllätykseksi syömään ja leffaan. Mentiin kattoo Se Adam sandlerin uusi Bedtime Stories. No vauva potkutteli jo ruokailun aikana aika lailla niin etä aloin jo miettimään että toivottavasti ei ala virtsarakon seudulle potkimaan.

Kävin varoiksi vessassa kuitenkin ennen leffaa ja sitten mentiin saliin. Alkutekstien aikana alkoi tulee tuttu ihana tunne kun joku tönii sun virtsarakkoa eikä rauhotu... Sanoin siinä vaiheessa panulle että "mä varmaan joudun lähtee vessaan tän leffan aikana" Panu nauro ja sano että "no sitten menet.". Eikä menny kun vartti niin mä jo juoksin kupla ottassa vessaan. Olin kuitenki juonu limua ruoan kanssa aikalailla. olin nähny leffaa huikeet 20min.

Kävin pyytämässä naistyöntekijältä että päästääkö mut saliin takasin niin hymyili ja sanoi että "tottahan toki, montako viikkoa jo takana?" JA lisäsi perään että oman esikoisen kohdalla oli kanssa leffoissa käynti aika juoksemista. :)

Loppuleffa meniki sitten ilman vessahätää ja olihan se hyvä elokuvakin. Suosittelen. :)