IRC-Galleria

Tyttö on kaunis ja hänen ihonsa on kalpea. Hänen pitkät, mustat hiuksensa laskeutuvat suorina ja sileinä siroa vartaloa pitkin pitkälle selkään. Tyttö rakastaa yötä ja pimeää, mutta hän on myös yksinäinen. Hänen kauneudestaan huolimatta sen samanaikainen pimeys pelottaa ihmisiä ja hänen keskiyönsinisten silmien tutkiva katse saa eläimet piiloutumaan koloihinsa. Tytön ainoa ystävä on vaalea, harmaavalkoinen susi, joka on aina siellä missä tyttökin.
Yhdessä tyttö ja susi kävelevät tänäkin yönä pitkin hiljaista katua, jossa ei näy muuta elämää kuin lumivalkoinen kani, joka tuhoaa erään talon kukkapenkkiä. Tyttö katsoo jänistä hymyillen, mutta huomatessaan tytön se säntää pakoon kuin henkensä edestä. Tyttö jää katselemaan eläimen perään surullisesti hymyillen. Huokaisten hän jatkaa matkaa suden kanssa. He kävelevät korkealle mäelle, josta avautuu näkymä suurelle omakotitaloalueelle. Mäeltä näkyy hyvin myös pilvetön taivas, jonka tuhansien tähtien joukossa loistaa suuri, kirkas kuu. Tyttö katselee kuuta ja nauttii sen kalpeasta valosta, joka valaisee maassa olevat jääkiteet ja saa maailman hetkeksi näyttämään kristalliselta.
Äkkiä tytön susi murahtaa varoittavasti. Tyttö laskee katseensa ja huomaa, että noin kymmenen askeleen päässä seisoo poika. Pojalla on tummat vaatteet ja ruskeat sotkuiset hiukset, jotka laskeutuvat silmille tämän pipon alta. Poika seisoo hievahtamatta paikoillaan ja tuijottaa tyttöä suoraan silmiin. Tyttö vastaa katseeseen ja ihmettelee, miksei tämä poika ole lähtenyt jo pakoon. Tyttö ottaa muutamia askeleita kohti poikaa ja koska tämä ei tunnu säikähtävän, hän astelee pojan luo. Pieni tuulenpuuska helähtää ohi pojan ja tuo tytön nenään pojan tuoksun. Tyttö vetää syvään henkeä. Tuoksu on on pehmeä ja houkutteleva. Nyt tyttö on vain askeleen päästä pojasta, joka ei ole liikahtanutkaan vaan katsoo edelleen hengitys salpautuneena tyttöä. Hetken he vain tuijottavat toisiaan kunnes hyvin varovasti tyttö nostaa kätensä ja koskettaa sillä pojan poskea. Poika hätkähtää kosketuksen kylmyyttä ja kuin lumous, särkyy tytön ja pojan välinen jännite sirpaleiksi. Poika kavahtaa taaksepäin ja hänen silmänsä jotka äsken kuvastivat hämmästystä ja selittämätöntä ihailua, ovat nyt laajenneet pelosta. Samassa susi hyppää pojan eteen ja murisee pakottaen pojan perääntymään. Poika vilkaisee viimeisen kerran tytön lumoavia silmiä, ennekuin juoksee pois. Tyttö jää paikalleen yöhön, katsomaan pois juosseen pojan perään. Hyvin, hyvin surullisena.
Poika juoksee koko matkan kotiinsa eikä uskalla pysähtyä edes kotipihallaan vaan riuhtaisee tutun oven auki ja lukitsee sen huolellisesti perässään. Hän heittää vaatteensa lattialle ja romahtaa huoneensa nurkkaan, uskaltautuen vasta nyt rauhoittumaan ja hengittämään tasaisesti. Hänen ajatuksensa palaavat salamana tuohon outoon tyttöön. Poika ei ole koskaan nähnyt mitään niin pimeää, niin kylmää ja niin... kaunista. Tytön silmät olivat olleet erityisen vangitsevat. Ne olivat ihmeellisimmät silmät mitä hän on koskaan nähnyt. Poika ei uskonut satuihin, mutta tuo tyttö ei voi olla täysin tavallinen. Hän oli pukeutunut vain ohueen sinimustaan mekkoon ja hänellä oli seuranaan susi. Äkkiä poika havahtuu ja hän ryntää pöytänsä ääreen kaivamaan piirrustustarvikkeensa. Hän luonnostelee tytön ja yrittää muistaa jokaisen yksityiskohdan. Poika piirtää pitkälle yöhön ja hänen piirroksensa tytöstä on lähes täydellinen, mutta poika vain ei ole tyytyväinen. Hänellä on toinen paperi täynnä hahmotelmia tytön silmistä, mutta yhdetkään eivät vastaa todellisuutta. Turhautuneena poika painaa päänsä pöydälle ja nukahtaa siihen, vain hetken ennen auringon nousua.