Aamuyössä lintunen
taapertelee hetkoisen.
Yön pimeyteen,
Sielun syvyyteen,
linnun laulu katoaa.
Kauas.
Kokonaan pois.
Valoon mennä vois,
mutt pimeys parempi ois.
Lintunen ei tajua,
että pimeys sen syö.
Hiljaisesti ja tuskaisasti.
Ikuinen yö.
Linnun sydän lyö,
viimeisen kerran.
Kuolema noutaa kotiin.
Sinne missä on valo joka
voitti sen ainaisen pimeyden.