IRC-Galleria

Oon huomannu, että ihmiset on nykyään tosi pinnallisia itsekeskeisiä paskiaisia.
Ei se mitään. Mäkin oon.
Monesti huomaa, kuinka toisella on paha olla, mutta toinen valittaa ei niin isoista asioista sille.
Itse syyllistyn myös siihen.
Angstaan niille joilla on paljon paskempi olla, koska ne on ainuita jotka kuuntelee eikä tuomitse.
Jokanen kilpailee siitä miten paljon enemmän ne saa rakkautta ja huomiota.

Ihmiset tuomitsee melkein kaiken heti.
Jos kertoo huolistaan ja ajatuksistaan, niin heti haukutaan huomiohuoraks. Jos ei kerro/puhu mitään, leimataan heti säälittäväks hissukaks.
Jos sanoo olevansa ruma, niin ihmiset itkee kuinka se on kaunis ja pitäis uskoo itteensä enemmän. Jos joku pitää itteensä kauniina, niin ihmiset pitävät sitä itserakkaana ja puhuvat sen seläntakana kuinka ruma se "oikeasti" on.
Jos kirjoittaa blogiin surullisia ajatuksia ja tekstejä, niin heti ajatellaan, että henkilö on itsetuhoinen ja masentunu. Jos joku kirjoittaa iloisia asioita blogiinsa, niin se taas leimataan ylipirteeksi ja ärsyttäväksi.
Jos joku pukeutuu massasta poikkeevasti se on heti outo ja ällöttävä. Jos joku pukeutuu samanlailla kun muutkin, niin heti on kauhee massalissuhuora.
Jos kuuntelee erillaistamusiikkia mitä muut, niin on heti ihminen joka ei ymmärrä musiikkia. Heti jos kuuntelee samaa musiikkia mitä suurin osa ihmisistä, niin on heti matkija jolla ei ole aivoja.

Miks kaikki pitää yleistää?
Ollaan kaikki erillaisii ja omalla tavalla erityisii...