IRC-Galleria

Nyt hymyilen :)
Voi hitsi, et osaa olla hyvä fiilis. Paremminkin vois toki olla, mutta nyt en viitsi miettiä moista, vaan fiilistelen tätä hymyä.
Awww<3

Hermoni ovat toki rajalliset.. Onneksi hieman piristyin äsken :)
Ihanaa kun heti aamusti verenpaine hilaa pilvissä. Taitaa olla siis joulu tulossa..
Prkl! Olen yliyliyli viisas ku juoksentelen, vaikka kurkku on tuhannen pillun päreinä. Olen paras!
Äyh, haluisin nyt vaan jonku viekkuu ja hipsuteltavaksi <3

Tanssia, juoksua, lihasreeniä<3
Ehkä olen seonnut urheiluun.. Nii ja toki ratsastusta.
Jokin ihme tarve pitää itsensä liikkeessä..

Miehet, miehet..
Mihinkäs niistä taas olikaan?
Olen oikeasti ryhtynyt miettimään, että miksi ihmeessä pidän miehistä. Mikä kumma niissä kiinnostaa? Toisinaan olisi yksinkertaisempaa siirtyä naisiin, sillä niistä tietää hieman paremmin, että missä on mikäkin nappi ja mitä niistä nappuloista tapahtuu.
Se, joka on joskus erehtynyt sanomaan, että miehet ovat yksinkertaisia on varmasti itsekkin ollut mies, sillä tästä naisnäkövinkkelistä en voi miesten yksinkertaisuutta allekirjoittaa.
Miesten pokaamisen pitäisi olla kuulemma helppoa, sillä miehethän haluavat piparia ja yleensä pelkkä suosiollinen vinkkaus pipari-kesteille riittää, mutta entäpä jos homma kuseekin? Jos törmää yksilöön, jota vinkkaus ei liikutakkaan? Tai vaihtoehtoisesti homma karkaa tumpusta ja tuleekin antaneeksi piparia, vaikka tarkotus oli vain vihjata saadakseen kaksilahkeinen koukkuun? Miten toimimme, kun olemme käyttäneet valttikortin?
Pelimiehiä pidetään kusipäinä.. Entäs pelinaiset sitten? Kylmät, tunteettomat nartut, jotka ovat valmiit kynsimään vastustajansa hetkessä tasaisiksi suikaleiksi..?

Kummasti fiilis helpottanut.. Puhuminen on sittenkin tehnyt ihmeitä:)
Kiitos ihmisille, jotka on kärsivällisesti kuunnelleet<3

Lauantaista kiitoksia:)
Ilta oli mielenkiintoisin ikinä ja ehkäpä kuitenkin myös antoisin.
Anne
Timo
Ale
Rami
Maria
Niko
ja hän, jonka nimeä emme mainitse(<3).

Tiedättekös.. Tämä neiti on nyt hieman hiljainen, sillä tälle tytölle on tapahtunut paljon asioita, mitä hän ei edes osannut kuvitella tapahtuvan, saatika uskaltanut toivoa.
Menneisyys on kumma kaveri. Varsinkin ne sairaan kauniit, mutta vitun kipeät muistot. Yht' äkkiä vaan yks sellanen muisto voi kirjaimellisesti olla sun nenän edessä ja kysyy: Moi, mitä kuuluu?
Fiksut vastaa: Ihan hyvää, ja poistuu paikalta, mutta milloinkas minä olisin muka ollut fiksu, viisas tai EDES filmaattinen?! Niinpä; en koskaan.
Kerrankin olen pirun onnellinen, että olin tyhmä. Ei ole reippaaseen pariin vuoteen tuntunut näin hyvältä. Ei kyllä tosin ole sattunutkaan näin paljon.
Muistojen taakse jättäminen on aina vaikeaa.. Niin myös tälläkin kertaa, mutta jotenkin mulla on sellainen olo, että tämän muiston voisi ehkä mahdollisesti siirtää tähän päivään ja todellisuuteen.
Se tosin olisi jo aivan liian satumaista..

Eikös?

Ja huomenna bailataan!!
Jee, huomisesta tulee ihanin päivä IKINÄ!<3