Ajattelin ihan piruttain, rentoutua ja niistää/huuhdella aivot ja listata kaikki kitara & bassokamat mitä mulla on ollut, ja pari kommenttia jokaisesta.
Moni teistä ei varmaan kiinnosta vittuakaan, mutta ei se haittaa. Kivaa mulle muistella menneitä.
* tarkoittaa että en ole myynyt/vaihtanut/hävittänyt, eli edelleen mun omistuksessa oleva vekotin.
KITARAT & BASSOT
*Marina Bass
-Kiva basso, kaula kiero, huonosti tehty, mutta silti tanakka ja söpö soundi. Tällä alotin soittamisen. Broidin vanha.
*Yamaha BBG5 bass
-Aika löysä soundi, halpa kuvafilmi-kansi. Hardware kultaus haihtui käytössä... Aika outoa.
*Stratocaster kopio
-Eka kitara. Kaula aika kiero, "temmikin mahtuis kielen alla tos 12-nauhan kohalla", niinkuin A. Imponen aina sanoi :)
*Epiphone Les Paul Special II
-Eka "hyvä" kitara. Ei ikinä mennyt rikki tai reistaillut, vaikka halpa kitara olikin. Siin on jopa sama kielisetti ollut koko ajan. Rottenin varhaisia juttuja on nauhotettu tällä. Soittelen vieläkin C vireessä tällä.
*Maya SG
-Meni tosi nopsaa rikki. Muistaakseni sillä oli tanakka soundi (olin tosin 14v silloin.)
Williams Superstrato
-Todella paska. Hirveä. Syötin sen broidin rottweilerille.
Squier Affinity Stratocaster
-Oikeastaan tosi hyvä kitara. Halpa, mutta mukavan tuntoinen ja hintansa nähden hyvä. Helppo soittaa.
Jackson Randy Rhoads Performer
-Melkein yhtä paska ku se anttila-postimyyntikitara. Mikkisoundi ohut, huonot puut, huono kaula, hardwaret pehmeää metallia, kopiofloikka jäykkä ja yleisesti paska kitara. Huono.
*Washburn N2 (90-luvun alkua)
-Loistava kitara. Edelleenkin mun top-5 listalla. Aika naseva rokkisoundi. Tosi kasaritiukat mikit mutta silti tanakka ja tukeva. Mut ei murinamusaan. Kopiofloikka pysyy vireessa todella hyvin. Valmistusvuosi on tärkeä mainita, oon meinaan testannut niitä viimeisempiä N2, ja ne oli aika perseestä ja hepposesti valmistettu. Hinnasta sen huomaa, jos joku pyytää noin parisataa niin on tod näk vanha, >500-600€ niin sit sen on näitä uudempia, huonompia. Ite maksoin 2500 mummonmarkkaa omasta.
Washburn CS-780
-Ihan kiva kitara. Ei oikeen sovinnut mulle loppupelissä. Varmaan toimis tosi hyvin ibanez miehille.
Tokai Les Paul Custom /w EMG 81 + 60
-Ihan jees kitara. Pysyi mulla suht kauan käytössä. Kaikki rottenit on nauhotettu tällä (paitsi eka ja viimeinen), ja cleansoundit nocturnalin demossa. Käytin tätä myös Nocturnalin (ja mun) ekalla keikalla. En tykkää EMG mikeistä. Vaihodin tähän mikit ja vaihdoin sen telecasteriin Brandfilt nimisen bändin kitaristin kaa.
*Gibson Les Paul Custom
-Loistava työhevonen. Mikit ovat vähän pöhnäsempää vintagempaa sorttia, mutta toimii hyvin kuitenkin, ei haittaa muuta kun että keikalla tää on herkempi kiertämään. Täs on niin hyvät ja eteenkin lujat koneistot ja hardwaret että riittää ku virittää sen kerran vuodessa, siin se sit on ja pysyy. Painaa suht paljon, pakko pitää bassokitaralle tehtyä remmiä. Mut on kyl helvetin nätti kitara. Kytkimet toimii niin että keskimmäinen mikki on päällä kaulamikin kaa, ku kytkin on keskivaiheessa. 60-luvun kaulaprofiili. Lunar Pathin "Calling" oli nauhotettu tällä ja Line6 podilla. Broken World biisin soolo on myös nauhotettu tällä. Käytän tätä Lunar Pathin "Tell Me" videossa.
*Squier Tom Delonge Stratocaster
-Omani on tuunattu, riekaleinen ja raiskattu finish. Todella kevyt soittaa, ja mukavantuntuinen. Yks mikki + vola on aika simppeli ratkaisu, et ei oo kauheen moni soundimahdollisuutta. Tuntuu että jotain on vikana tekniikassa muuten, kitisee välillä tosi pahasti.
BC Rich Warlock ("L.A. California" aasiassa tehty)
-Paska. Myin sen Szen;ille, sanoin että "anna jotain rahaa >0€, saat ite päättää. 1€ ei haittaa ollenkaa kunhan viet sen pois.", tais antaa 20€ loppupelissä. Aika sama ku toi Jackson Performer RR, paskat mikit, puut, lukkotalla. Jäykkä ja sitä soittaessa miettii koko ajan milloin se hajoaa käsiin.
Harley Benton Superstrato
-Aika huono. Viimeistelemätön, terävät nauhanpäät. Halpaa tekoa kaikinpuolin. Ok telkkarirämpytys-/ekakitara jos siin ei ois floidikopiota
Gibson Les Paul Standard
-Hieno komistus, desert sunburst ja kaikki. Mahtava peli. Mikeistä en välittänyt, aika tunkkaset, pöhnäsoundiset. Oli pakko myydä pois ku en silloin tottunut ollenkaan tohon paksuun gibsonin 50 luvun kaulaprofiiliin, peukaloon sattui ja koko käsi kramppas niin saatanasti tunnin soitin jälkeen. Mut oli helvetin hyvä kitara, kevyt ja nätti ku sika pienenä.
PRS Custom 24
-Varmaan paras kitara ikinä. Istui tosi ergonoomisesti, helvetin hyvät ja monipuoliset mikkit ja elektroniikkasysteemit. Liian hieno, sentakia en kehdannut käyttää sitä ikinä ja oli pakko myydä se pois.
Fender DG-5
-Aika halpis, ok leirikitara
BC Rich Kerry King V
-Tosi supertanakat mikit. Vaikka oli passiiviset mikit, niin ne kuullosti siltä että olis EMG;t, hurja loudness-kurva ja "vitusti kompuraa päälle". Muuten halpaa tekoa, pehmeetä puuta. Värjäsin tän mattamustaks ja laitoin toisen kaulan kiinni ja möin sen 40€ arille.
*Gibson Flying V Faded
-Hyvä kitara, huonot hardwaret. Hullua on että monet on ihan hulluna Gibsonin hardwaresta. Tän kitaran mikit ovat mutaiset, tunkkaset, täysin ilman järkevää atakkia ja botnea, tai edes middleä, mutta porukat maksaa näistä käytetyistä yhtä paljon kun uusista Seymour Duncan mikeistä! Aika hurjaa. Tästä kitarasta oon vaihtanut melkein kaikki paitsi puut ja pleksit, ja nyt rupee olee ok. Aika sikarilaatikkomainen purkkisoundi, kroppa resonoin huonolla tavalla jotenkin. Niinkuin Faded sarja muutenkin, ihan ok livekitara, jos vaihtaa elektroniikat ja hardwaret.
MusicMan SUB
-Todella hyvä basso. Tanakka soundi, perus stringray. Muistan että kun olin ostamassa tätä, niin testasin myös yhtä viininpunaista stingrayta, mutta päädyin tähän soundin takia. Komea, heavy ulkonäkö. Loistava tatsi, ja elektroniikka. Mun veli osti sen multa ensin, sitten Ari ostin sen häneltä. Tää soi mm. rottenin "fall of mankind", "kill all in sight", ja Lunar Pathin "Calling" ja "Broken World" promoilla. Näitä ei tehä enää muistaakseni, harmi, koska se on halpa ja oikeesti hyvä MusicMan.
DiPinto Mach IV
-Tosi erikoinen kitara. TODELLA tanakka soundi, vaikka surffimenoon on tehty. Ainutlaatuinen, mutta visuaalisesti aika omaan tyyliin sidottu (surffi/fiftarmeiniki), harmi sinänsä.
Broadway Superstrato
-Kunnon punainen kasaristrato. Sain halvalla. Kaula huonossa hapessa. Annoin tän Elmerille, se laittoi jonku uuden kaulan ja mikit siihen, ja toimii nytten vissiin sen ykköskeppinä. Broadway on kuullemma entinen ESP, tai samat tekiät tai jotain, en sitten tiiä onko siinä huhussa perää.
Tokai Les Paul Custom
-Toinen samanlainen, myöskin EMG mikeillä. Tällä kertaa oli alunperin aika huonossa hapessa, ja EMG 85+81 mikit, eli perus Zakk Wylde/Metallica setuppi. Muuten aika samanlainen. Ihan jees. Painava. Tän hiosin lehmän näköiseksi, tuli ihan hauska. Normina en saanut sitä myytyä, mutta lehmäkitarana täs oli yhtäkkiä kolme neljä hysteeristä ostajaa.
*Godin Detour
-Todella hyvä ja ruma kitara. Kevyt soittaa. Vähän ehkä tunkkaset mikit. Ei naarmuunnu helposti ja kestää. Muutenkin tukevan oloinen, aika työhevonen. D kaulaprofiili.
Simon & Patric Cedar
-Ihan hyvä kitara. Preamppi ei ollut hirveen edukseen, mutta toimi.
*Epiphone ES-295
-Tosi kiva kitara. Näin tän ekaa kertaa ku entinen omistaja esitteli sitä, kokeilin sitä ja ajattelin "vittu että on hyvä kitara, harmi ettei se myy sitä." Vuos myöhemmin sama tyyppi tuli käymään ja toi sen myyntiin, minä nappasin sen heti. Pehmeä, ja sopivan purkkinen soundi. Kun ottais kaikki les paulin, akustisen kitaran ja stratocasterin hyvät puolet ja niittais ne yhteen.
Fender Stratocaster (80-luku japani)
-Ihan hauska, paitsi jotekin jäykän oloinen. Peruskauraa muuten. Polttomaalasin tän, tuli aika hieno. Viimeks mitä oon kuullut tästä on että se on lapinjärven sivarikeskuksen musahuoneessa nykyisin.
*Epiphone Les Paul Classic 7-kielinen
-Hyvä kitara, hieno finish. Loiva D kaulaprofiili. Mikit vähän kehnot. Vaihdoin DiMarzio Blaze custom mikkiin tallaan, mutta sekään ei oikein napannut. Vaihdoin mikkivalitsimen myös ku alkup. oli aika hutera.
*Tokai Telecaster
-Tosi kiva kitara. Twangia löytyy melkein enemmän ku Fenderistä. C kaulaprofiili. Aika meat & potatoes kitara. Tän entinen omistaja on Niclas Brandfilt bändistä, joten tää näkyy ja kuuluu monissa porvoon entisen rokkiskenen livekuvissa ja demoissa :) Tää kitara on itseasiassa brandfiltin ekan demon sisäkanneissa ;) ou jee.
BC Rich Junior V
-Ihan jees kitara, tyypillinen V, eli sikarilaatikkosoundi. Selkeä D kaulaprofiili. Kopiofloikka resonoi vähän ilkeesti välillä.
Hagström Swede
-Ok kitara. Jännä mikkivalitsinsysteemi, mutta loppupelissä aika turha. Hauskannäköinen. Virittimet aika halvan tuntoisia, pysyi kuitenkin aika hyvin vireessä. Hieno headstock.
*Schecter C-1 A/E
-Luotettavin kitara mitä mulla on. Tää on samalla niin meat & potatoes kitara, mutta samalla siitä saa tosi paljon eri soundeja ja kytkintämahdollisuuksia. Erillisellä piezo ulostulolla, ja mikki/pietzoblenderillä normiulostulolla voi tehä mitä vaan jänniä tuplavahvistintrikkejä. Alkup mikit vaan todella perus ja mitäänsanomattomia. Eka Lunar Path demo oli nauhotettu tällä kitaralla. Keikalla loistava, ei kierrä helposti (vaikka on puoliakustinen), kevyt, helppo soittaa, tarpeeksi sisäänajettu (ei tartte pelätä naarmuja muttei myöskään tartte murhetia että hajoaa käsiin), ja luotettava. Pysyy vireessä ja meiningissä mukana. Tää kitara hengas paikallisen musakaupan seinällä pari vuotta, eikä kukaan ikinä edes kokeillut sitä. Sitten joskus 2007 keväällä niin näin todella vahvan unen, että mun piti ostaa tää kitara. Päätin aamulla että perkele, mul on jotain säästössä, ja ostin sen. Siitä tuli sitten yks parhaimpia, ja kaikista luotettavin kitara mitä mulla on. Käytän tätä Lunar Pathin destination unknown videossa.
*Ibanez- EW akustinen
-Todella hyvä akustinen. Halpa, mutta todella tyylikäs ja hyvännäköinen kitara. Se sanoo jo paljon että myin mun yli tonnin arvoinen käsintehty kanadassa, Simon & Patrik kitaraa, koska tää kuullosti ihan samalta, paitsi vähän paremmalta, vaikka tää oli noin 1/3 hinnasta.
*BC Rich Mockingbird ST
-Helvetin hyvä kitara, varsinkin studiokitarana. Sopii mun mesaan ku nyrkki silmään. Livenä ei toimi, floikka saa hepulin mun tatsilla ja kitara menee helposti epävireeseen, vaikka on original floyd. Soundimahdollisuudet ovat varmaan parhaimmat mitä ikinä oon nähnyt. Saa straton, lespaulin, ja eri mikkivoimakkuuksilla vielä. Necktrough tuo paljon sustainia. Tällä Lunar Pathin Broken World promo on nauhotettu.
VAHVISTIMET
Crate 15w
-Tosi tunkkanen, ohut ja paska. Tyypillinen 90 luvun lopun kotireenivahvistin.
*FAL
-Hirveä PA/jotain olevinaan. Kaappi oli hyvä 2x12, nuppi ihan kauhee paska. Käytin tän kaa Zoomin pedaalia joten eipä tullut paljon paremmakskaan.
Trace Elliot
-Ihan ok. Yks 12ax7. Ohitin esivahvistimen Boss GT-6 kaa, joten sen tehtävä oli enemmän että vahvistaa ääntä, mitä se teki hyvin.
*Marshall Miniamp
-Pieni miniatyyri half-stack. Meni rikki tosi nopeesti, kauhee soundi, leikkikalu :P
Peavey joku?
-Sain halvalla, sama tehtävä ku Trace, oli hirveä.
Laney joku?
-Sain halvalla, sama tehtävä ku Trace ja Peavey. Erikoinen siinä mielessä että trankkuetunen, mutta päättärissä oli kaks EL34, jotka jälkeenpäin huomasin olevan Sylvanian vanhoja putkia, jotka ovat yhteensä melkein tuplasti arvokkaampia ku mitä maksoin koko paskasta.
Kustom 5w
-Hauska pikkuvahvari. Suosittu modausvahvari.
*Behringer BX4500
-Ihan jees hinnakseen. Ari kovasti tykkää siitä, hänhän on ainut joka on käyttänyt sitä, ja on nyt täs kaks vuotta käyttänyt sitä päävahvistimena, eikä vieläkään suostu maksaa enemmän ku 60€ siitä. ehhhhhhh pöh...
Line6 Bass Pod Pro
-Ihan ok mallinnushärpäkkä. Vähän hankala käytää, ku siin on toi vanha POD 2 interface, eikä saa koneeseen kytketty millään järkevällä tavalla (kuten USB + guitarport mitä XT sarjalla on). Muuten ihan jees, aika meat & potatoes line6 kamaa.
*Line6 Pod Pro XT
-Ihan jees. Tää on aina ollut pelkästään studiokäytössä. Tällä on nauhotettu rottenin fall of mankind, calling, razorblackin osittain julkaisematon eka demo, ja +40 muuta demodemobiisejä ja miniprojektia. Kätsy ku kotona ei viitti luukkuttaa jotain >100w mesaa.
Rocktron Velocity
-Ihan jees trankkupäättäri. Tuukka (Xenir) käytti tätä PALJON enemmän ku mä :)
(*)Alligator (joku)
-Hauska, vihreä, Syna/kitara/bassokombo 80luvulta. Sain halvalla jostain. Toimi tosi hyvin, perusselkeä ja tavistrankkusoundi. Toimi siis hyvin ennenkuin ari käytti sitä hätäbassovahvistimena, ja elementit repähti paskaks, ja elmeri laittoi tän vitsinä mun auton taakse ku olin peruuttaamassa pihalta pois. Kuului TOKS - THUD ja kauhee räkäinen nauru. Sitten broidin lainas sen. Viimeistä mitä kuulin tästä, kauttarannoin, oli että joku oli unohtanut sen liiteriin ja se oli lumen peitossa. Mutta se henkilö ensin nauroi ja hekotti "ai se styrkkari joo..." ja ku sanoin että se on mun styrkkari, niin kielsi koko asian, ja meinas että joouuujjjooo... on se varmaan kunnossa... jossain. En vieläkään tiedä minne se hävis. Oli muuten ainut trankkuvahvistin mitä mä on nähnyt jolla oli standby switchi. Aika outo vekotin.
*Mesa Boogie Recto Preamp
-Loistava, kuin tehty mulle. Tarpeeks monimutkainen että saa vähän sitä sun tätä helposti, mutta silti helppokäyttöinen ja toimiva. Toi "analoginen simuulaatio" record out juttu ei kyl oikeen skulaa hirveen hyvin, aika näkkileipäsoundi on kyl. Siin pitää säätää tota soundia ihan uusiks, direct out kuunnellessa että sais jotain edes lähellä käyttökelpoista soundia, joka taas ei toimi powerampin ja kaapin kaa..
*Mesa Boogie 2:100
-Ihan jees, toimii etusen kaa loistavasti, kappas vaan kun ne on tehty toisilleen. Liian vahva kyl tosin, volat on aina tosi hiljalla, ja silti tää huutaa kovaa ku saatana. Sit baarikeikoilla sen on pakko olla max pari milliä auki, millä se ei taas pääse lämpenemään kunnolla. Tää johtuu eniten siitä että siinä on stereoblokki, ja on aina pakko käyttää molemmat kanavat, eli puskee 200w aina. Ei esim. miten tuukan päättäri, Marshall 2100, missä on kaks erillistä 100w kanavaa, siinä voi käyttää vaikka vaan B kanavaa, ja on vaan puol tehoa käytössä, joka riittää hyvin pienimmille keikoille..
Spetel
-Legenda. Täysputki ryssäkopio Marshallin JMP mallista. Kovaa tekoa, on roudattu kännissä sateessa kotiin, ja saanut hittiä mutta meno senkun jatkuu. Elektroniikka on niin simppeliä että sisuskalut näyttää ihan duplopalikoilta. On toiminut kitaravahvistimena, stereovahvistimena, bassovahvistimena, lauluvahvistimena.
Marshall Mode Four
-Aika kehno. Näyttää kivalta, kuullostaa kivalta, mutta bändin kanssa hukkuu täysin vaikka kuinka ruuvais volaa lisää. Lähempänä syynäyksessä soundit on mitä on, mallinnuksia. Se on vähän "sinneppäin" soundimaailmaa, varsinkin rectifier tyylinen 4 kanava. Puurohelvetti ja kahen markan mallinnukset. Kaappi oli ok (ilmiselvä mesan OS rectokaapin kopio, marshallin laatikkosoundeilla) ja hieno paksusta metallista leikattu marshall logo. Footswitchi oli myös jees, ja sisäänrakennettu kaiku oli hyvä ja hauska hätävarakaiku.
*Mesa Mark III combo
-Tää vahvistin vaatii totuttelua. Todella dynaaminen vahvistin. Laita Lead settingsit päälle, ja sun oma soittotatsi määrittää kuinka paljon säröä tulee. Soita fyysisesti kovaa niin tulee tanakka särö, soita ihan hiirenhiljaa niin yhtäkkiä soundi muuttuu miltei cleaniks. Tää vaatii tosin soittotatsia ja dynamiikkaa, ja jokaiset virheet kuuluu aika selkeesti, tää styrkkari ei anna anteeksi missään. Jos on tottunut soittaa ylikompressoidulla line6/cube/mikävaan, ja tyypät tätä, niin takuvarmasti kuullostaa ihan paskalta. Tällä ku soittaa niin mulla menee aina vähän aikaa ennenkuin "tottuu" ja rupee toimii. Mut sit kun se toimii, niin toimii hyvin :). Soundi on aika klassinen high gain, sitä kasari-high gainia. Kuivahko, samalla selkeä ja cleani mutta fuzzmainen botne. Enemmän marshallia ku rectifier soundimaailmaa. Jos runttaa heviä niin kompuraspedu varmaan tois vähän lisää jytkyä. Ainut huono puoli on se että clean kanava on vaan kanava ilman boostia, eli samat EQ säädöt clean, rythm ja lead kanavalle. Se tekee sen että jokotai paskat molemmat kanavat, tai sitten hyvä lead kanava, paska clean kanava, tai päinvastoin.
*Mesa Oversized 4x12 Rectifier kaappi
-Helvetin hyvä kaappi. Paras. Soundi projesoituu ympäri huonetta, eikä oo tommonen yksulotteinen hamsterilaatikko, mistä soundi tosiaan kuullostaa siltä että se tulee tosta pienestä lootasta. Tää täyttää huoneen, selkeä, mutta puskee botnea ihan niin paljon kun tarttee ja haluaa. Laadukasta tekoa myös, ruuvit ei hölsky eikä helistelee. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille rock ja heavy kitaristeille, huolimatta mikä nuppi sulla on.
*Tupakkastyrkkari
-Pieni Pall Mall röökiaskiin asennettu 1w styrkkari. Sain lahjaks, loistava superräkäinen fuzzkone.
EFEKTIT
Boss Hyper Metal
-Eka säröpedaali. Ihan hirveä, ainut mitä voisin selittää soundia on, "karvanen näkkileipä". Tällä Catenatam Lucemin kitarasoundit on vedetty. Suoraan Ibanez GRX kitara -> Hyper Metal -> äänikorttiin sisään :P
Ibanez WH10
-Ihan jees wahi. Kuulemma kulttipedaali. Oli aika suppeaskaalainen vahi mun mielestä. Virheää muovia.
*Zoom GFX707 multiefekti
-Tää palveli kauan. Paska oli ku mikä mutta jees tommoselle nassukalle joka ei edes tiedä että säröjä on monta erilaista, ja mikä ero on reverbin ja delayn välissä, ja mikä chorus on. Tällä pystyi leikkiä preseteillä ja kokeilla sitäsuntätä. Tän soundi + rumpukone soi mm. Nahkasohvan "Pulkkarock" kappaleessa.
Boss Metal Zone MT-2
-Hirveä sihinäkakka. Oli silloin hehkutettu foorumeilla sun muilla, nyt enemmän naurunalainen spedu.
Boss Octaver
-Varmaan turhin spedu mitä mulla ikinä on ollut. Myin sen aika nopeesti, uus omistaja osti sen bassoon, ja kuullemma toimi hyvin.
Boss GT-6 multiefekti
-Tää toimi tosi kauan mulla. Nocturnalin demo (+trace elliot ja mikitetty), rottenin Ultraviolent (suoraan) ja monet muun senaikaiset tuotokset on nauhotettu tällä. Näin jälkeenpäin, niin todella kuiva, yksiulotteinen, digitaalinen, ei-dynaaminen, tylsä ja suoraan sanottuna kauhea soundi. Vaikea käyttää, niinkuin monissa multiefekteissä, paljon turhaa paskaa.
*Electro Harmonix Holy Grail
-Käytin tätä n.15 min kaupassa, helvetin hyvä kaiku. Sit se oli kaapissa pari viikkoa ennenkuin tuukka (xenir) testas sitä pari kuukautta (ostoaikeissa), loppujen lopuks ei ostanut koska piiri oli kärähtänyt ja koko loota vaan köhis.
*Pignose Envelope Filtteri
-Toiseks turhin pedaali ikinä. Hyvä ja monipuolinen spedu, mutta täysin turha mun käytössä.
Morley Wah/Volume PW10?
-Muuten jees, mutta kun laittoi wahin pois päältä, niin siitä tuli volapedaali. Sekin on ihan hyvä 2-in-1, mutta se aiheuttaa paljon volasäätöongelmia, varsinkin jos on keikkahässlingissä ja isot buutsin jalassa. Riipaisevan wahisoolon jälkeen polkee wahin pois, ja sit volat tippuu vahingossa puoleenväliin ja sit siin säätää ja vääntää.
*Boss Volyme
-Passiivinen. Vanha ku saapas. Veikkaisin että noin 70-luvulta. Narisi ja paukkui aina välillä. On jossain viel reenikämpän sohvan alla.
Boss Tremolo
-Ihan ok, myin rahapulassa ja vähäsen käytön takia. Olin testannut Carr;ia mis oli gibson tyylinen vintage tremolo, niin oli pakko hankkia jotain vaan tremoloa koska se oli niin siistin kuuloinen clean soundeilla (ajattele twin peaks tunnari).
*Tech 21 Wah
-Ostin Heinältä, se sessiokitaristijätkä joka soittaa jokaisessa TV2;sen gaaloissa, puku päällä ja flying finn kädessä. Noh kuitenkin. Hyvä wahi, just semmonen ku haluan, laaja taajuusspektrumi ja modernisoundinen. Harmi vaan että tällä ei oo onoffvaloa ja hankala switchi, joten mahoton tietää jäikö se perkele päälle ellei testaa koko ajan. Neuroottinen kun olen (käyn tarkistamassa menikö kahvinkeitin pois päällä ainakin 3 kertaa autosta keittiöön eessuntaas jos lähen jonnekkin), niin tää on jäänyt vähäiseen käyttöön. Levylläkin oon tähän asti käyttänyt käsin ohjelmoitua mallinnuswahia, reampattu line6 ja tietsahiiri tai amplitubea ja automatisotu...
*Boss Digital Delay & Reverb
-Ostin tän tuukalta. En tiedä miksi. Oli kait pakko saada joku pehmennys sooloihin. En jaksa ikinä laittaa sitä kiinni. Kauhee digitaalibosspläähreverbi muutenkin.
*Boss Chromatic Tuner TU-2
-Tää on ainut pedaali mitä mä oikeesti käytän. Todella jämäkkä, tarpeeks tarkka ja luotettava vehje. Mul on tää mukana myös kitaratekniikkokeikoilla.
- - - - - - - -
Yhteenveto:
Oon Lunar Pathin kaa jäänyt aika pitkälti samaan setuppiin. Nauhotuksissa, BC Rich + Räkkimesat + mesa kaappi, livenä schecter + räkkimesat + mesakaappi.
Kotona, kaikissä näissä paskaprojekteissa ja demodemoissa, line6 + mikä kitara sopiikaan siihen musatyyliin. Useimmiten Washburn N2, Gibson Customi, Telecasteri clean juttuihin ja OnKiva kirahvi-juttuihin.
Paljon on kokeiltu (varsinkin ku olin töissä musiikkikaupassa), paljon myytyä, paljon ostettua, mutta omasta mielestä olen siinä vaiheessa että olen karsinut kaikki löysät kohdat pois, ja nykyinen setti toimii mulle erinomaisesti.
Multa on kerran joku joutilas naurutupakalta haiseva hippi-henkilö kysellyt että miksi sulla on noin paljon kitaroita, et voit kuitenkaan soittaa niillä samaan aikaan. Tavallinen tallaaja ei ehkä välttämätt ymmärrä, tai kuule eroa, mutta jokaisella kitaralla on oma soundi ja käyttötarkotus, ja käytän niitä eri juttuihin. Telecasterin luonne sopii helvetin hyvin cleanjuttuihin, kun taas mesan kaa kuullostaa hirveeltä. Les paulin clean soundi ei oo taas yhtä selkeä ja helmeilevä, mutta särö sentään on ku 100 kiloo sikaa kaatuis niskaan. Puoliakustisella on taas ihan eri soundiluonne ku neck-trough mockingbird. Mahonkikitaralla on eri soundi ku leppäkitaralla. Kitarat ovat työkaluja, ja pomo koko hommassa on biisi, jos biisi tarttee tietyn soundin, niin se auttaa jos on vaihtoehtoja.
Ei kirurgikaan leikkaa aina sillä ainoalla samalla skalpellilla mitä sinooperistakin saa. Ei kokki tee kaikki ruuat samassa pannussa. Ei timpuri rakenna taloa pelkästään yhdellä sahalla ja vasaralla. Tottakai kaikki nää asiat VOI tehdä näin, VOI myös asua pahvilaatikossa ja VOI myös syödä ulostetta ja VOI myös ajaa töihin tai vaikka katurallia lasten turtles go go action sähköautolla, mutta jos välittää siitä mitä tekee, ja tekee sen tosissaan, niin se helpompi saada kaiken irti biisistä, soittimista ja soundeista jos on oikeat työvälineet oikeeseen asiaan.
Jopa luovalla tasolla, vaihtelu tekee terää. On eri fiilis, ja tulee soitettua eri juttuja kun normaalisti. Esim. jos soittaa telecasterilla ja vaikka joku fenderin bassman, niin fiilistelee eri tavalla, ja keksii eri juttuja kun normaalisti. Tai jos virittää C;hen ja revittelee mesalla niin tulee taatusti monta döödisriffejä. Saa uutta perspektiiviä soittoon, ja tulee väkisin kokeiltua vähän itelleen "out of the box" juttuja sillä tavalla.
Aijaij, nyt sain niistää aivot oikeen kunnolla.