Jääkyynel
Kaukana koti sydämeni, missä lienetkään nyt taas
Satiinilakanat liekkeihin loihdit, anteeksipyyntöä kuullut en
Kirjeetkin hiileksi taisi päätyä, takkapesästä maailmalle lentää
Niin kuin lämmin katseesikin katosi ja unohtui
jääksi muuttui, hymyt murheeksi osottautui, ilon murhaksi muutimme
Vain jääkatseemme seuranamme, mitättömää maailmaa todistaen, itseämme kuristaen
Nauramme vain kun itkeä pitäisi
Kyyneleet kuitenkin luovat puron, murhaamiemme uhrien vereen värjätyn
Olisimme pian jo kotona, jos hukkumistamme pelkäisi emme
Yhdessä lautan muureista rakentaisimme, haamujen läpi tanssisimme
Ymmärryksen & nöyryyden kyyneleet aseinamme, jäitä edestämme rikkoen
Rakkauden täyttämillä purjeilla, valonnopeudella voisimme jo edetä.