IRC-Galleria

Dysprozium

Dysprozium

Love overcomes All, even if hate or fear has already conquered you.

Blogi

-

Itsediagnosoinnin haasteetTorstai 28.08.2014 21:14

http://www.iltalehti.fi/terveys/2014082818611828_tr.shtml
nettietuhh2808_503_tr.jpg

"Moni potilas etsii tietoja ja vertaistukea ja ottaa aiempaa enemmän vastuuta omasta voinnistaan. Draken haastattelemat lääkärit ovat suhtautuneet myönteisesti potilaiden tietomäärän kasvuun. Ongelmia voi syntyä lähinnä silloin, kun potilas on hakenut tietoa, muttei ole huomannut tarkastaa tiedon tarjoajan taustaa eikä tietojen paikkansapitävyyttä."

- Kunpa suomessakin suhtauduttaisiin myönteisesti (jokunen lääkäri kyllä suhtautuu positiivisesti ja auttavaisesti). Se on oikeastaan "ihan sama" mitä tietoa vie lekurille koska lekurin faktatiedot pitäisi helposti riittää joko kiistämään potilaan väitteet tai sitten vahvistamaan tiedot. Se, että lääkäri esim. naurahtaa potilaan tiedoille tai pitää potilasta alempiarvoisena osoittaa vain typeryyttä ja oman egon sairaalloista tilaa, joka voi olla iso este myös lääkärin ammattitaidon ylläpitämiseen/kehittymiseen, uusien tieteellisten tutkimusten tarjoamien faktatietojen lisääntyessä.

Masentaako?Maanantai 25.08.2014 02:13

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/syo_aivosi_virkeiksi
"Tiedostamattomaan tryptofaanijahtiin turvautuvat erityisesti kaamosmasentujat. Kausiluonteisesta valon puutteesta aiheutuvan masennuksen uhrit ahmivat hiilihydraattipitoisia ruokia saadakseen tilapäistä lievitystä mielialaansa. Hiilihydraattihimo tankkaa mutkan kautta tryptofaanivarastoja."

Ongelmaksi muodostuu se, että jos joka päivä tankkaa pääasiassa nopeita hiilareita helevetisti niin serotoniinitasot alkaakin laskemaan ja ilmaantuu ikäviä oirehdintoja esim. masennusta, mielialan laskua, mielialan heittelyä, ahdistusta, syyllisyyden tuntemisen ilmaantumista, itseinho yms. jota sitten usein lähdetään paikkaamaan/hakemaan hetken helpotusta alitajuisesti alkoholilla, tupakalla ja mm. lisäämällä roskaruoan määrää saadakseen irti mielihyvää niin kuin ennenkin ja nämä taas lisäävät itse alkuperäistä ongelmaa entisestään...

Live and learnMaanantai 25.08.2014 02:11


Jos löydät itsesi aina vääränlaisista ja erityisen kuormittavista ihmissuhteista, ja ihmettelet omaa "huonoa tuuria" niin suosittelen katsomaan. ☀

Laiskuus hallitseeMaanantai 25.08.2014 02:10

Aforismit on usein aikamoista harhaa jos halutaan ymmärtää se, mitä tämän sanoja on alunperin lauseella tarkoittanut. Pitäisi päästä siihen kokonaisuuteen kiinni jonka lopputuloksena lausahdus on mahdollisesti syntynyt. Jos taas haluaa kehittää lähestulkoon ainoastaan omaa katsomustaan aforismien avulla, täysin ymmärtämättä tai osittain ymmärtämättä lauseen sanojaa niin ne ovat ihan hyviä porrastasanteita matkan varrella. Aforismit jotka ei käy mitenkään järkeen ovat yllättävän usein niitä jotka tarjoaa sen suurimman kasvun tai mahdollisuuden siihen. Sitten ääripäänä on ne aforismit, jotka käy järkeen heti ja jotka on jo pureskellut mielessään "valmiiksi", kun ne on "valmiiksi" pureskeltu, ihmisen mietintä tuppaa loppumaan siihen pisteeseen jos ollaan saavutettu tyydyttävä lopputulos, eikä halua alitajuisesti vaarantaa tätä näkemystä vaikka asiasta voisi oppia vielä melkeinpä äärettömän paljon uusia asioita.

Empatia & Sympatia - Katoavia ominaisuuksiaMaanantai 25.08.2014 02:06

Bs4TXgmCEAAm20-.jpg
Tervehdi bussikuskia, toivota hyvät päivänjatkot kassatädille/sedälle, kun annat rahat kassalle niin voit sanoa "ole hyvä" ja "kiitos" kun saat hilut takasin, avaa ovi toiselle ihmiselle jos on edes suht lähellä silmäkontaktin saattelemana vaikka olisi kuinka kiire, moikkaa siivoojaa, jos joku päästää jonossa ohi tai kohteliaasti antaa mennä ekana niin kiittää, jos joku näyttää surulliselta, aina voi kysyä onko kaikki ok ja jos ei ole aikaa enempää jutella niin voi sanoa vaikka "pahoittelen, että mulla on nyt hirveä kiire mutta kuitenkin toivon, että loppupäivästä aukeaa vielä mukavampi päivä sulle" ja hymyn vilautus perään, Jos joku näyttää olevan esim. kaupassa tavaroiden kanssa ongelmissa niin avuntarjoaminen ei maksa mitään ja jos toinen ei tarttiskaan apua niin hyvin paljon mahdollista, että tuli parempi mieli, molemmille. Jos kuka tahansa näyttää sairaalta tai huonovointiselta missä tahansa niin nopea kysymys "Pärjäätkö sä vai tarviitko jotain apua?", jos ihminen näyttää hämmentyneeltä tai näyttää "etsivältä" tai "huolestuneelta" niin voi kysästä aina "Etsitkö jotain?"Onko joku hukassa?".

Sitäkään ei kannata unohtaa, että jos joku tiuskaisee takaisin niin se ei ole henkilökohtainen loukkaus sua kohtaan vaan kyseisen ihmisen huonovointisuuden tulosta.

Yksistään syyttäminen on alhaisinta älykkyyttä mitä maanpäällä on olemassa.Maanantai 25.08.2014 01:59

http://m.iltalehti.fi/terveys/2014081718579420_tr.shtml

Lähdetään jo väärästä näkökulmasta jos lähdetään yleistämään oletusarvoisesti, että pelkkä lääkitys parantaisi niinkin monimutkaisen sairauden/sairaudet kuin mielenterveyssairaudet(jokaisen niistä siis) ja, että sen pitäisi tuoda se pääasiallinen apu jo yksinäänsä. Kuten tehdään nyt suurimmaksi osaksi terveyshuollossa ja esim. tässä uutisessa annetaan ovelasti sellainen syyttävä kanta, että lääkkeet ovat melkeinpä syypää kaikkeen mahdolliseen.(jota korjataan hieman onneksi uutisen lopussa). Iltalehden uutisointi on ollut täysin ala-arvoista mielenterveydellisten aiheiden piirissä. En siis ala kritisoimaan itse Kopakkalaa kun tällaisesta pätkäuutisesta ei voi saada kokonaiskuvaa mitä mieltä hän oikeasti on.

Psyykelääkkeiden alkuperäinen tarkoitus on tuoda ainoastaan kainalosauvat vaikeimmille tapauksille, joiden tuska on käymässä ylitsepääsemättömän kovaksi (toisen tuskaa ei voi mitata ikinä täysin omien kokemusten perusteella vaikka olisi käynyt saman sairauden läpi.) ja sitten lopulta lopettaa lääkitys muiden tukitoimien(psykoterapian, psykologien, joskus keskusteluhoitajien, toimintaterapeuttien, ravinto-ohjaajien yms.) avustuksella ((tapauskohtaisesti/voinnin mukaan) lukuunottamatta 2suuntaiset, skitsofr., osa pers.häiriöisistä jne.), ettei relapseja tapahtuisi lääkityksen jälkeen. Edelleenkään ei ole näin suuria varoja/resursseja käytettäväksi potilaan hoitoon, joita perätään uutisessakin, joten tilanne on monimutkainen. Pitäisi tunnistaa ne vaikeimmat tapaukset, ei-ainakaan-akuuttia lääkityshoitoa tarvitsevista (hoitosuosituksien yms. muuttaminen itsestäänselvyys). Siihen ei BDI-perusmasiskyselyt pysty kun on kyse siitä kokonaisuudesta taas. Lääkkeitä määrätään törkeän helposti, eikä oteta potilaan kokonaisuutta huomioon, joka on selkeästi yksi suurimmista ongelmista länsimaisen lääketieteen parissa. Jostain kumman syystä pitää aina lähteä jompaan kumpaan ääripäähän vaikka se keskitiekin olisi siellä olemassa. Nykyisenlaisessa monimutkaisessa/vaikean kokonaisuuden omaavassa yhteiskunnassa/terveydenhuollossa ovat selkeästi oman paikkansa ansainneet (pakonomaisesti) lääkkeettömät hoitomuodot sekä lääkkeelliset hoitomuodot. Niitä pitäisi vain osata hyödyntää oikein ja mahdollisemman turvallisesti tai oikeasti edes kunnolla panostaa siihen, asian vakavuuden vaatimalla tavalla.

Uutisessa mainittiin myös siitä kuinka Toivon herääminen on yksi suurimmista apukeinoista selvitäkseen sairaudestaan. Se on 100% totta mutta millä keinoin/motiivein sen toivon saa heräämään, on myös yksi moraalinen kysymys, jota olisi syytä miettiä. Samaan lopputulokseen pääsee niin montaa eri reittiä ja vaikka lopputulos olisi sama, sen luonne voi olla päinvastainen. On aika mieletöntä, sokeaa ja brutaalia sysätä vastuu ainoastaan lääketeollisuutta ja lääkäreitä kohtaan, ohittamalla sen ympäristön missä olemme ja elämme. Tyhmäkin tajuaa kuinka paljon se vaikuttaa yksilöihin. Kun puhutaan psyykelääkkeiden käytön kasvusta on suorastaan typerää olla ottamatta huomioon se kaikki/kokonaisuus, joka vaikuttaa ihmisiin joka harva se päivä.

Diagnosoinnissa on myös suuria ongelmia mm. persoonallisuushäiriöiden tunnistamisessa vaikka esimerkiksi päihdeaddiktien parissa. Päihdeaddiktit, jotka omaa normaalia väestöä moninkertaiset määrät persoonallisuushäiriötä (epävakaata, narsistista jne.), adhd:ta / muita neuro (/biologisia) "sairauksia", joka kolmatta on käytetty lapsena hyväksi yms. Niin näitäkin hoidetaan usein liikunnalla ja yhteisöllisyydellä sekä pintapuolisilla naiiveilla "this fits all" psykoanalyysi-metodeilla(psykoterapia) kuten esim. logoterapialla (psykoterapiaa, jota myös usein vastustetaan, tietämättä alkuperiä oman voinnin parantumisesta/apuvälineistä), jotka on kaikki ERITTÄIN hyviä keinoja muttei yksinään riittäviä 90%:lle tapauksista. Toisessa ääripäässä hoidetaan sitten lääkkeillä ja tarjotaan sellaista terapia-keskusteluapua josta ei hyödytä tarpeeksi kun otetaan huomioon ongelmian laaja-alaisuus. Jostain kumman syystä pitää aina lähteä jompaan kumpaan ääripäähän vaikka se keskitiekin olisi siellä olemassa. Varoistahan se on kiinni mutta tämäkin voitaisiin toteuttaa eri tavoin, joilla kustannukset olisivat paljon pienemmät kuin tällä hetkellä oletetaan.

http://thoughtbroadcast.com/2013/01/04/if-medications-dont-work-why-do-i-prescribe-them-anyway/

lallallaMaanantai 25.08.2014 01:35


Blues verissä :P Enemmän soulia kuin monella muulla itseään blues-artistiksi sanovilla. Delta blues "tyylinen" soittotapakin saa mun suosion. fuck yeah!

Think about it...Maanantai 25.08.2014 01:33

1333090016.jpg
-