DVD:itä
- The Imaginarium of Doctor Parnassus
- Coraline
- Tim Burton's Alice in Wonderland
Tekniikka
- piirtopöytä
Taidetarvikkeet
- leviämättömiä eripaksuisia mustia tusseja
- vesivärit
- puuvärit
- tarvikkeet valokuva-albumiin
- You Could Have it So Much Better with Franz Ferdinand
- Tonight: Franz Ferdinand
- The White Stripes: White Blood Cells
- kasari ompelukone
- a puppy
- suitsukkeita
- money for da cosplay stuff
- selkeitä visioita (keneltäköhän tätä voi pyytää?)
Tämä lista näyttääkin ihan minulta. Kiwaa. En olekaan ostanut itselleni juuri mitään vuosiin mitä nyt pari leffaa silloin tällöin sen jälkeen kun aloitin cosplayn. Ei toisaalta ole rahaakaan. Ehkä pitäisi pyytää näistä jotain syntymäpäivälahjaksi.
Inkku lopetettiin tosiaan eilen. Se oli oikeasti surkeassa kunnossa. Syyksi yhtäkiä huonontuneeseen terveydentilaan löytyi sokeritaudista johtuva myrkytystila. Nyt kun katselen tätä sen yhtäkin kuvaa, niin Inkku oli kyllä terveempänä täysin erilainen. Todella kaunis koira. Kauneinta Inkussa oli varmaan sen silmät ja katse. Ikkuna sen sieluun, joka oli kauniimpi, kuin minkään muun koiran, jonka olen koskaan nähnyt. Inkku ei ollutkaan mikään tavallinen australianterrieri. Pentuna se oli oikea villipeto, mutta kun se joutui ensimmäisiin leikkauksiinsa ja ikää vähän kertyi, siitä tuli ihan mielettömän lempeä. Sen ainoa synti taisi olla ahneus ruokaan.
En tunne varmaan mitään. Kykenen rationaaliseen ajatteluun, mutta en ole surullinen, en ole iloinen. En kyllä toisaalta turtakaan. Puhuin äidin kanssa puhelimeen ja taisin olla tavattoman biaatch. Ehkä minusta tulee kaikkeen ärsyyntyvä yksinäinen synkkä susi, joka ei kestä ihmisiä.
Tässä tulee se pakollinen cosplayosuus. Haluaisin ihan yhtenä pointtina itsestäni sanoa conskenessä tai lähinnä cosplaykisojen bakcstagella pyöriville ihmisille, että minusta saattaa joskus saada tosi kamalan kuvan. Kun puku ei ole vieläkään kasassa, aika loppuu ja vaikka mitä kamalaa, käyttäydyn perheelleni ihan kamalalla tavalla esimerkiksi puhelimessa ja vielä enemmän, kun he ovat itse paikalla. Tällaista käytöstä minulta on ilmennyt lähinnä Tracon III:ssa. Animecon VII:sta en muista, muuta kuin, että olin ihan murtumispisteessä pukuni kanssa. En minä oikeastaan ole sellainen. Ainostaan perheelleni pahimmilla stressin hetkillä.
Olisi kai oikeampi vaihtoehto jättää keskeneräinen puku lattialle pölyttymään ja mennä itse coniin homehtumaan, mutta siinä vaiheessa minun psyykkeeni ei varmaan enää kestäisi sitä kaiken stressin ja yrittämisen jälkeen. Noh. Olen nykyisin ottanut jostain opiksi ja aloittanut puvut aikaisemmin, vaikka viimeiselle yölle aikataulu aina meneekin. Jackin kanssa minun piti aloittaa aikaisemmin, mutta jouduin kohtamaan henkilökohtaisia ongelmia väärään aikaan ja hommalle jäi sitten taas tosi vähän aikaa. Olin sentään semityytyväinen pukuuni aikaan nähden.
Jos joku ihminen on saanut minusta huonon kuvan, niin olkaa kilttejä, kertokaan minulle. Ehkä olette sen kuvan saaneet syystäkin. Huoh. En tiedä.