Tällainen päivä. Tällainen viikko. Ihana olla vihdoin kämpillä (homma siirtyikin vuorokaudella eteen päin) ja pääsin tuossa suihkuun pidemmästä aikaa.
Nyt on pakko avautua siitä, että tunnen tällä hetkellä ehkä PIKKUISEN syyllisyyttä siitä, etten jäänytkään vielä yhdeksi vuorokaudeksi kotiin, jotta aamulla olisi päässyt onnittelemaan nuorempaa sisarusta, jolla olisi tänä aamuna synttärit. En osannut odottaa tätä reaktiota. Tavallaan kyllä, tavallaan en, koska en ajatellut loppuun asti, kun suunnittelin viikon menoja.
Hommanhan menee niin, että täällä Ikaboxissa on todella paljon tehtävää ja on aina rauhoittavaa saada olla kämpillä ilman ketään häiritsemässä ennen koulujen alkua, eli siis silloin kun muut ovat vielä lomilla. Suunnitelmissa oli tehdä EC-pukua, mutta kuinkas ollakaan, en muistanut, millainen sotku täällä oli odottamassa. Siivoamaan siis heti aamupäivästä.
Mutta nyt vain harmittaa. Taidan huomenna lähettää kortin, vaikka tiedän, että se lähtetään vasta viikolla eteen päin. Lahjan taas annan livenä perästä. Näyttää siltä, että tulee taas reissu Tampereelle, vaikka suunnitelmat olivat päin vastaiset. Oi miksi valitsinkaan toimia näin päin? :s
Ei auta muu kuin ottaa huomisesta kaikki irti, että tästä siten olisikin tulut sen arvoista.
Suunnittelen tässä kovasti lenkkeilyä, mutta MIKÄ SÄÄ. Ulkona odottaa valtameri.