Sitten on vaan parasta antaa asian olla. Ainakin tämän päivän. Siivoan. Keksin jotain syötävää tyhjistä kaapeistani (=spagettia ja ketsuppia). Lukaisen varmaan vähän Nälkäpelin kakkos osaa ja piirrän. Tällehän sunnuntait pitäisi olla tarkoitettu. Teen varmaan myös lisää kokeiluja piirtopöydällä.
Odotan, että saisin sen lääkityksen ja sitten vasta sen jälkeen sanon, kuinka epävarmalta EC tuntuu. Mutta aika käy jo nyt erittäin vähiin ja alkaa säälittää nämä epäitoivosen kamalat yritykset saada pukua kasaan. Siihen vielä päälle jatkuva huono omatunto rahankäytöstä. Kamala sanoa tätä, mutta en tiedä, tuleeko tästä sittenkään mitään. Enkä tiedä myöskään, kuinka paljon harmittaisi vain "alkaa lomalle" moisen jo valmiiksi raskasta taakkaa kuormittavan projektin suhteen. Ehkä olisin helpottunut? Inspistä kiitos.