Olen aivan liian koukussa nyt tällä hetkellä piirtämiseen ja erityisesti Grimsdalen hahmojen ajatteluun ja muuhun. Haluaisin ehdottomasti mm. piirtää Grimsdalen kartan.
Piirsin sitten Gastonin, josta tuli hieman liian kaunis ja vanha ollakseen Gaston. Erittäin kesken on, joten muutokset onneksi edelleen mahdollisia. Että vähän on blergh, mutta taas tunnen hitusen kehittyneeni jossain. Jatkan piirtämistä. Tulen paremmaksi.
Ette arvaa, miten haluaisin vain jatka kirjoittamista. Se yksi kohta vain junnaa ja junnaa ja junnaa. Syypäänä on todella paljon taustojen selvittäminen. Sain kuitenkin tietää, että olen luonut yhden yliluonnollisen olennon, joihin on oikeasti uskottu keskiajalla. o.o Yksityiskohdat erityisesti täsmäävät. MIKSI. Pelottavaaaaaaaaa.
Mjoo.
Gastonista voin kertoa sen verran, että hän on porvariperheen ja kaupungin kasvatti, jonka pistävimpiä piirteitä ovat jäykkä kohteliaisuus, punastelu, synkistely ja erityinen tulisieluisuus. Häntä vaivaavat elämään tympääntyminen, eksyksissä oleminen ja elämänsuunnan uupuminen. Hän rakastaa lukea kirjoja ja on koukussa eskapismiin, jota löytääkin Grimsdalesta suuremman palasen kuin koskaan olisi voinut kuvitella...