IRC-Galleria

Näin viime yönä ilmeisesti aika sairaalloisen unen. Naurettavinta on, ettei se ollut edes periaatteessa kovin pelottava. Tai ainakaan olisi pitänyt olla. Tai oli se.

Tämä on jo toinen kerta kuukauden sisään, kun näen unta, joka sijoittuu samaan tilaan ja hetkeen, jossa nukun. Edellinen kerta tapahtui sinä yönä, kun oli ne raivoisat ukkosmyrskyt. Meidän kohdalla unen aikaan ne olivat menneet jo ohi. Kuitenkin. Heräsin unessa samaan tilaan, jossa vieressäni, niin kuin todellisuudessakin nukkuivat äitini, siskoni ja serkkuni. En enää muista, mitä siinä välissä tapahtui, että minä ja äitini heräsimme unessa sängyistä. Äitini oli periaatteessa omannäköinen ja oloinen itsensä, kunnes sitten silmissä tapahtui jotakin ja niihin tuli täydellisen pahan olennon katse. Äidin ruumiin oli vallannut itse saatana. Ja se, mitä äiti siinä unessa yritti minulle tehdä oli niin oksettavaa, että en halua puhua siitä. Samalla tämä solvasi minua aika "mielikuvituksellisen nerokkailla" lausahduksilla, siihen nähden, että niiden olisi pitänyt olla minun itse unessa kehittämiä. Uni oli helvetin todellisen tuntuinen, en voi muuta sanoa. Järkikin toimi sen mukaan. En voinut kuin kääntyä siinä sitten korkeampien voimien puoleen ja sitten --- heräsin. Olin helkatin onnellinen, ettei se uni ollut totta ja ensimmäistä kertaa ikinä herätessäni olin vieläkin varuillani ympäristössäni tapahtuvista asioista ihan sen varalta, ettei se uni ollutkaan unta.

Tänä yönä olin taas samassa huoneessa kuin nukuin, eli tällä kertaa täällä opiskelijakämpässäni. Unessa tosin taisin olla valmiiksi hereillä (?) mutta juu. Ja tämä unihan oli vain pelkkä ehkä viiden-kymmenen unisekunnin mittainen ja silti se vaikutti minuun aivan oudolla tavalla. Oikeasti, viime iltana jätin vasemmanpuoleisen ikkunan raolleen. Unessa se avattiin tai se oli sinne katsoessani apposen auki ja sieltä työntyi sisään A4:n kokoinen paperi, jossa luki jotain. Sitä ojensi iso joukko käsiä. Pelästyin jo unessa, että kuka sellaista tekee. Siellä oli ehkä seitsemän ihmistä, joista olin tunnistavinani yhden, ojentamassa sitä kirjettä. Näilläkin oli mielipuoliset silmät, mutta hieman "alemmalla" tavalla. Heräsin silmän räpäyksessä, sydän hakkasi aivan hulluna. Minuutin rauhoittumisen jälkeen aloin pohtia, että heräsinkö sittenkin huoneesta kuuluneeseen ääneen. Ikkunasta vielä sen verran, että huoneeni on toisessa kerroksessa.

Jep, jep. Oma mieleni taitaa olla pahin viholliseni. En kuitenkaan luokittelisi näitä välttämättä niiksi "valveuniksi" tms. En varmaan olisi pelännyt näin paljoa, ellei kaikki tosiaan olisi tapahtunut niissä samoissa huoneissa, joissa satuin unien aikaan nukkumaan. Jopa ajankohdat taisivat olla samat, kun sitten heräsin.

Kertokaa nyt ihmeessä, jos teillä on samankaltaisia kokemuksia.