Täällä pohdiskelen elämää suurempia asioita. No ei vaiteskaan 8'D
On kyllä tylsää, eikä tiedä mistä kirjoittaisi. Varmaan aika tyhmää kirjoittaa, jos ei ole mistä kirjoittaa. Tai ainakaan järkevästä aiheesta.
Huomenna on kuvistunnin päälle AEC-kurssiprojekti kokous, jossa pohditaan luutavasti sitä osin Power Point -muotoista projektin esittelyä. Sain täksi kerraksi hoidettavaksi jotain... en muista mitä. Mutta se taisi olla joku jännittävä aloitus. Sellainen on jo mielessä hahmoteltuna. Ensin tulee tosi-tv ohjelmien nimiä jollain jännillä äänitehosteilla ruutuun hitaasti, sitten se alkaa nopeutua ja ruutuun heitetään pika vauhdilla pohjimmaisia kysymyksiä. Kaikki pysähtyy johonkin kaikista perimpäiseen kysymykseen, tai sitten meidän kurssin nimeen: Fact or Fiction? The Truth Behind Reality TV. Se olisi ihan vaikuttava alku se. Harmi, että sen joutuisi työstämään koulun koneella... No ei se mitään. Vähän jään ylimääräistä koulun jälkeen vääntämään.
Tänään tuli tehtyä jokseenkin yksityiskohtaiset suunnitelmat Johnny Deppin nenää varten. Minulla ei ole samanlaista nenää. :'D Pilkuviilausta. Häiritsee aina kun katson herran leffoja. Siitä kuitenkin tulee hauskempaa, kun näyttää mahdollisimman paljon alkuperäiseltä hahmoltaan. (Puhun Sparrowsta, jos et vain ole sattunut lukemaan aiempia merkintöjäni.) Olisin tehnyt suunnitelmat myös kompassia varten, johon tulee muuten myös liikkuvaneula, mutta kynä oli tylsä ja terotin jäi kotiin. Nyyhkis. Eip mitään.
Sanon suoraan, että Jack Sparrow on lempihahmoni. Huomaan sen, kun teen intessiivisesti suunnitelmiani pilkuntarkasti ja harkiten, etsin kymmenittäin lähdekuvia, jotta asusta tulee mahdollisimman yksityiskohtainen. Olen kolme vuotta odottanut, että uskallan tehdän Jackin. En ole sitä edes kunnolla ääneen sanonut kenellekään, ehkä siksi, että olen pelännyt ajatusten olevan kuulevien mielessä 'wannabe'. Ei kovin wannabe tästä tule. Käytän eniten aikaa, rahaa, pohdiskelua ja täsmällisyyttä, kuin missään muussa hahmossa, koska tämä ei ole minulle "ihan sama". Monet muut hahomt ovat jossain kohtaa kasautuneet ihansama-asenteella, eikä jälki ole ollut kovin über. Sen takia tästä tulee minun ns. cosplayurani highlight. Paras asu. Lempihahmo. En jätä pienintäkään muruista yksityiskohdista hiomatta. Kaikkia ruumiinmuotoja myöten. Tekokuitu ei kuulu 1700-luvulle. Ja jos jostain syystä tapahtuma lähestyy, eikä asu vaan valmistu, jätän sen siitä tapahtumasta väliin. Jack ei voi olla keskeneräinen.
Tänä aamuna oivalsin jotain. Tekemällä täydellisyyttä hipovan asun, pääset puoliväliin hahmona oikeasti olemista. Se tässä ihmisiä kiehtoo. Pääsee pois todellisuudesta, osittain. Ei koskaan kokonaan, ellein sekoa, mutta 50% on jo aika hiton paljon, sanon minä. Cosplay on hieno asenne.