IRC-Galleria

Teen tässä korsettia, päällyskerroksen tukikankaat on leikattuna ja juuri äsken tein erään kokeilun koskien kankaaseen saatavia efektejä patinalla. Kysymykseni ennen kokeilua oli: Voinko saada mustan perustrikoon näyttämään himmeästi heijastavalta (osittain siis harmahtavalta) materiaalilta suihkuttamalla äärimmäisen lantrattua valkoista akryylimaalia suihkupullolla vinosta kulmasta päälle ja sitten föönaamalla? Vastaus: KYLLÄ.

En ole tainnut olla koskaan näin herkkä väsymykselle. Aivan kauhea angsti heti kun alkaa väsyttää. Ja sitä myös tapahtuu päivällä, vaikka sitten virkeänä pahalta ei tunnukaan.

Haluaisin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nukkumaan, mutta kun tuossa on tuo ääniklippi lataamassa hyyyyviiin hitaasti Youtubesta.

Joku saisi tulla pitämään äidilleni palopuheen................. Ihan tosi. Ennen ylppäreitä olin melkein: "Diipadaapa, kerrankin sopivat aikataulut, kuukausi aikaa tehdä Lulu." Nyt on kuitenkin mennyt KOLME VIIKKOA SIINÄ, ETTÄ ÄITI KÄSKEE SIIVOAMAAN. Myös huominen on sellainen, ellen tee vastoin, mitä äiti käskee. Prkleen perkele. Joka kerta tällaisessa tilanteessa esitän äidille kysymyksen ihan tosissani, että: "Noh? Perunko sitten mun kisani? Koska mun kannattaa tehdä se tässä vaiheessa, jos et anna mun tehdä mun pukuani." Siihen äiti ei vastaa mitään. Paljastus. Yksi maailman ärsyttävimmistä asioista on minun mielestäni se, että kun esitän suoran kysymyksen, siihen ei voi vastata realistisesti tai yhtään mitään. Mumistaan vain jotain, eikä oteta mistään vastuuta. Minä yritän luottaa siihen vastaukseen ja arvatkaa kuinka monta kertaa olen joutunut olemaan raivoissani ihmisille, kun typeriä asioita tapahtuu sen takia, että kysymyksiini ei voida vastata.

Kertokaa minulle, ymmärtääkö kukaan teistä äitiäni? :o Tai ketään muutakaan ihmistä elämässäni, jotka tieten tahtoen eivät anna minun tehdä sitä, mitä pitäisi, vaikka olisihan tässä tarjolla kaksi minua "muka ahkerampaa" sisarusta noihin tehtäviin. On se nyt saakeli. Minulla alkaa mennä hermo. Niin kuin juuuuuri nyt. Pahoittelen blogstani tursuavaa agrausta, angstia ja vaikka mitä muuta, mutta joka kerta olen tarkoittanut sanomaani. Varsinkin tällä kertaa.

Ylppärit ohi, masennus ohi, valmiina uusiin haasteisiin. Oikeasti tarvitsin vain läheisemmät vieraat ja paremmat yöunet, niin johan mieliala löysi jotakuinkin oikeammat sfäärinsä. Huomenna ehkä ehtisi ja jaksaisi tehdä nopean wipin tuonne Cirque du Cosplay -blogin puolelle.

Kävin Ideaparkissa matskuostoksillla ja rahaa paloi varmaan satanen pelkkiin pikkuostoksiin, vaikka kankaita en vielä mekkoon ostanutkaan (ainoastaan koepaloja eri matskuista), enkä turkikseen, johon näemmä joudun ostamaan sellaisen himokokoisen kirjavanruskean karvakankaan, josta käytän sitten ainoastaan ne vaaleat laikut yhdistettyinä toisiinsa. Ai että toimiiko? Parempi olisi. ´

Vihaan. Mielessä ei kulje mitään muuta. Pettymys koko päivä. Jos näillä porkkanoilla mennään, niin voisin seisauttaa kaiken, mitä olen tekemässä seuraavaan pisteeseen. Tunnen oloni epäonnistuneeksi. Rumaksi. Turhaksi. Keskinkertaiseksi. Lihavaksi. Turraksi. Niin kuin elämässä ei enää yksikään valonsäde pääsisi kuoreni lävitse. Juttukaveri voisi olla ihan kiva, mutta taidan nyt mennä nukkumaan. Jos huomenna ei tunnu paremmalta, niin......................................................................... I hate this fucking fucking fucking fucking fucking shit. Taitaa olla aikalailla yhtä huono päivä kuin se, jona meinasin lopettaa cosplayn. Erona vain se, että nyt en tunne mitään muuta kuin aimo vitutusta elämästäni, jossa ei koskaan tapahdu mitään hyvää.

Olen nyt vain aika mur. Huomenna yo-juhlat, joiden perinteistä en tiennyt mitään suunnilleen sitten eilisen. Nyt sitten pitäisi yhtäkkiä ostamassa äidille lyyraa olemattomilla rahoilla ja vaikka mitä................

Nyt ei hermot vain ole joustamassa tähän. Ja kaikkiin perinteisiin on pakottamassa mummi, joka ei osaa muuta kuin valittaa ja päivitellä niin kuin aina ja nauraa väärissä kohdissa. HatehateHATE.

Oikeasti mieluummin tekisin viikonlopun pukua. En minä mistään lahjoista tai rahoista välitä. Koko lukio on niin turha kuin olla ja voi ja ennen kaikkea YLIARVOSTETTU. Argh!

Muistan ihan hiton hyvin sen lukioajan, kun koko ajan piti etsiä jostain kiinnostuksen kohdetta ja kuvitella omiaan... Yhdessä vaiheessa tuossa koulujen lopun jälkeen se vain katosi kokonaan. Whyyyyy? Iskemistilanteessa varmaan vain juoksisin äkkiä karkuun. Tai, noh, kyllähän niin on käynyt kerran aiemminkin. Melkein kirjaimellisesti.

En tarvitse mitään. Täydellinen tarpeettomuus materiaan? Täydellinen tarpeettomuus todellisuuteen? Kyllä, minulla on edelleen se yksi unelmamiästyyppi, johon en voisi muuta kuin tarttua, vaikka kuinka pelottaisi, jos sellainen eteen sattuisi. Mutta muuten...

Minun hetkessäni, jossa ei tapahdu yhtään mitään muutenkaan, eikä ole koskaan tapahtunut yhtään mitään. Miksi tapahtuisi koskaan tulevaisuudessakaan? Parempi näin.

En silti tajua tätä muutosta.

Tässä kuvassa vielä maalaamatta. Näitä katsellessa syntyy fiilis, että on itse asiassa saanut aikaankin jotain. :)

p.s. Vöiden kanssa näyttäää tietysti paremmalta.

En voi uskoa tätä, mutta äiti edelleen orjuuttaa kotitöissä, vaikka pistin sen lupaamaan, että jättää minut rauhaan, jahka oma huone on siistinä. D8

Noh, kuitenkin, olen saanut aikaiseksi 17 vyönsolkea tänään, 5 vielä huomenna luvassa. Tavoitteena tällä viikolla saada tehdyksi mekon koristereunukset ja vyöosuus. Jotain jää kyllä hieman kesken, koska viikko tarkoittaa minun kohdallani kolmea päivää. Hiphei.

Mutta jos nämä hankalimmat saan kasaan, niin sitten ei ole yhtään niin kammottava paniikki kuin viimeksi.


Olenko muuten suunnilleeni ainoa Lulu-cossaaja, joka tekee soljistaan sellaiset kuin kuuluukin? : O

Okei, olen pohtinut paljon asioita läpi, myöskin vuosien takaista palautetta, vertaillut Suomen cosplayparhaimmistoa, miettinyt menneisyyttäni ja arvuutellut luovuuteni katoamista. Päätin, että yritän vielä tämän kerran ja jos siitä tulee pelkkä kakkakasa, niin pidän ainakin kaikista suurista projekteista taukoa vaikka vuodeksi. Se tarkoittaa kuitenkin, että töitä on tehtävä ja paljon näiden jäljelle jääneiden kolmen viikon aikana. Tänään vielä teen nyt noille vöille kaavapiirroksen ja päättelen kuinka paljon korkoa on siis hankittava ja mikä vyö menee mihinkin ja mitä vöitä on vielä tehtävä käsin itse.


Ja arvatkaa miksi minulla on aina ollut niin kiire saada tehdä jättiprojekteja? Olen pelännyt maailmanloppua. Mutta nyt taidan tietää, että se ei tule vielä minun aikanani.



[x] hameen ja hihojen kaavat
[1/4] koristeiden kaavat
[/] koristeiden maalaus
[ ] koristeiden tukikankaat ja ompelu
[ ] vyöosuuden kaava
[ ] vöiden valinta ja reunojen koristetikkaus
[ ] vöiden maalaus
[ ] turkiksen värjäys (pitää tilata copicin täyttöpulloja. :<)
[ ] turkiksen täyttäminen
[ ] Moogle (mietin, onko niin tärkeä olla ollenkaan tietystä syystä)
[/] salainen operaatio
([ ] salainen operaatio 2)
[1/8] hiuskorujen uusiminen
[6/8] korujen uusiminen
[8/10] sukka
[ ] korsetti
[ ] soljet (18kpl!!!)
[ ] vyöosuus
[ ]....ja paljon, paljon muuta.

Olen nyt päättänyt tieni esityksen suhteen ja puvussa päätin aloittaa niistä asioista, jotka helpoimmin tässä puvussa menevät pieleen, eli vöistä ja koristereunuksista.... ja salaisesta projekti ykkösestä.

Minkä takia en ole enää cosplay-yhteisön jäsen?????? :O Pelleiläänkö minun kustannuksellani?