IRC-Galleria

Huokaisen helpotuksesta. Nyt oli hyvä viikonloppu! En harjoittanut mitään minkäänlaisia asioita edistävää toimintaa, täytin velvollisuuttani viettämällä isän kanssa aikaa, relailin, käytiin elokuvissa katsomassa hömppää isolla H:lla: Mission Impossible: Ghost Protocol. Näinpähän Edelmannin kohutussa roolissa, joka paljastui lähinnä ulkonäköpökkelöinniksi, pariksi uhkailevaksi repliikiksi ja Tomppaa karkuun juoksemiseksi.

Yksi aivan riemastuttava asia on tapahtuva lähitulevaisuudessa: Kaveriporukastani on tulossa sisäpiirin vitisistä roolipeli. Aivan älymahtavaa! Eräs todella lahjakas kaverini on koodaillut nyt noin viikon tuota peliä ja grafiikoiltaan se muistuttaa aika paljon mitä tahansa vanhaa Poké tai FF-peliä käsikonsolile. Mutta hei arvatkaa kuinka siisti ajatus on olla enemmän tai vähemmänkin tärkeässä roolipelissä! Aina kakruna tuli tuollaisisita haaveiltua, kenties jopa viime vuosien aikana. Nassuni näyttää pelissä tältä:



Okei, Juho, saat nirhata minut, jos oli väärin laittaa tämä kuva tässä tai missään vaiheessa projektia tänne. Mutkun!!! :> Aivan liian mahtavaa.

Niinpä niin. Olen palannut sekasikiösekoitussekopäätekstejeni kanssa Irc-Galleriaan, koska yksinkertaisesti tänne on helppo kirjoittaa roskaa. Elusive Elyseä en kylläkään ole hylkäämässä lähipäivinä, koska käytän sitä eräänlaisena luovuuden jakamisen painopisteenä. Eli sinne kirjoitan tuotteistani, ehkä vähän kulttuurista, kehittymisestäni ja hotsittavista materiaalin kukkasista.

Viime päivinä olen miettinyt pääni puhki materian haalimisesta ja rakastamisesta. Olen viettänyt nuoruusvuoteni hokemalla mantraa: "En tarvitse muuta kuin välttämättömän" (cosplayhan lasketaan välttämättömään, eikö totta?) ja myönnän laistaneeni jopa aika arkipäiväisten tarpeiden hankkimisesta tuolla nojalla. Raamattu saarnaa siitä kuinka täysin tyhjänpäiväistä materiaan kiintyminen on vain itsemme huijaamista. Ja niinhän se onkin. Tunnen huonoa omatuntoa aina ostaessani mitä tahansa "turhaa"; (eli esimerkiksi tänään ostamistani talvikengistä, edellisten ja ainoiden kuluttua puhki) poden sitä isääni kohtaan, joka osti kengät, poden sitä Isää kohtaan, joka antoi elämän ja poden sitä itseäni kohtaan, koska pelkään unohtavani jokaista haluamaani turhaa asiaa kohden osan jostain paljon tärkeämmästä. Kamalinta on huomata haluavansa kenkiä pari paria lisää. Onko tämä siis tekopyhyyttä, vai yritänkö oikeasti ymmärtää jotain tärkeää?



Koska luit tekstiä näinkin pitkälle, kysyn, onko sinulla blogia? Haluaisin kasvattaa blogilistaa ihan lukemisen ilosta.

Suomalaista talenttia vuodelta -54

KIRJOITA GOOGLEN KUVAHAKUUN NÄITÄ HAKUSANOJA

1. Toinen nimesi ja valitse yhdeksäs kuva. Tältä näytät 20 vuoden päästä:




2. Isäsi etunimi (tai äitisi etunimi jos tykkäät tytöistä) ja valitse neljästoista kuva. Tässä on tuleva aviomiehesi/vaimosi:



3. Siskosi (tai jos ei oo siskoa, niin äitisi) etunimi genetiivimuodossa + sana "mekko" (esim. "Annan mekko") ja valitse ensimmäinen kuva. Sinulla on hääpäivänäsi tämä mekko/mikä tahansa vaatekappale ylläsi:



4. Lemmikkisi nimi (jos ei oo lemmikkiä niin laita eka nimi joka tulee mieleen) ja valitse ensimmäinen kuva, jossa on ihminen. Tässä on tuleva esikoisesi:



5. Kaverisi etunimi genetiivimuodossa + sana "talo" (esim. "Juhan talo") ja valitse ensimmäinen kuva. Täällä asut miehesi ja lapsesi kanssa:



6. Syntymävuotesi ja sana "töissä" (esim. "1995 töissä") ja valitse seitsemäs kuva. Tämä kuva viittaa jotenkin tulevaan ammattiisi:



7. Kännykkäsi väri + joku vaatekappale (esim. "punainen mekko", "sininen paita", jne). Sitten valitse kuva ikäsi mukaan, eli jos oot vaikkapa 16v niin valitse kuudestoista kuva. Sinulla on tämä vaatekappale ylläsi, kun kuolet:



8. Viimeisen saapuneen tekstarin viimeinen sana ja valitse kolmas kuva. Näin sinä kuolet / tämä sinut tappaa!!:

!. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Huono päivä tänään. Aivan kaamea. En tajua, mitä aion tehdä töiden hakemisen suhteen, koska olo on nyt niin ääri pessimistinen, että huomenna jos kävelen tämä ilme naamalla liikkeeseen kuin liikkeeseen, niin en varmasti tule saamaan ikinä töitä.

Väsyttää, viluttaa, on kuuma. Kuumuus on pahin kaikista yhdistettynä väysymykseen. Tuloksena on sisäistä riehumista, inhoa, vihaa. Tuskailua.

Huomenna ei koulua. Miksi en ole yhtään helpottunut?

Oikeastaan on osittain opettajan ansiota, että tämä päivä on tässä kunnossa kuin on. Kumpa ei olisi tietämättään syyllistänyt. Huoh. Rasittaa koulunkäyntiä tällaiset. Ainakin minulla ihan liikaa.

Hitsi, sainpas tähän ihanan animaation aikaiseksi. Itsekehu on joskus kohdallaan.

Jos et tiedä Pandoran tarua, niin nyt on aika sitten tietää:

Alkuperäinen taru

Croftin versio

Ilmoitan vain, että en aio enää päivittää tänne, jos julkaisen Elusive Elyseen jotain. Löytäkööt ne blogin, jotka ovat löytääkseen ja lukevatkoon ne, joita kiinnostaa.

Jemmassa on muutamia tuotteita ja kuvia valmistamistani vaatteista ja suunnitelmista, jotka odottavat julkaisuaan, eli taso odottaa nousemistaan.

Ite tein. (Matskuina pari H&M:n paitaa)

Käväisin eilen ostaston kanssa Finnish Catwalkissa Helsingissä. Matka sujui kivutta, eikä aika ennen näytöstä tuntunut kauhealta kidutukselta. Hamstrasin kaupungintalon Vuoden muotoilijat 2012' -näyttelystä Kokoro&Moin flaikkuja, joista voi askarrella kaikkea ihunaa.

Itse näytös ei ollut kamala, mutta kaukana ihmeellisestä. Vain yhden pukukokonaisuuden kohdalla huudahdin: "Oi, miten ihana!" ja ehkä kolme muuta kokonaisuutta herättivät kiinnostusta. Eli se siitä. Viime syksyn näytös oli mielestäni hyvin hapuileva, eivätkä ihan omasta näkökulmastani edustaneet kesän trendejä mitenkään ihan nappiin.

Lisää tyttöjen juttuja. Isä suostui maksamaan muutaman numeron Oliviaa ja saan kaupan päälle himoitsemani Ivanahelsinki-laukun. Se on ihana. Siitä unelmoin.

Äsken sain Tiiaa painostettuani nähdä vihdoinkin Chicagon. Muistan lukiossa kovaäänisesti protestoineeni sitä, mutta voin varmin ottein nyt julistaa sen olevan elokuvamusikaalejen kärkikastissa. Ja Colleen Atwoodin puvustukset! Ahhhh. Eyegasm.

...Erityisesti tämä kolttu. Hassua, teen koulussa hiukan samantyyppistä paitaa.... Reilu, tummanvihreä ja iiiiiso kaulus. Isompi kaulus. Tämä toki on hienompi.

Olen ollut epäröivä Elusive Elysen suhteen "pikkuisen" pitkään. Nyt olen päättänyt, että sinne päätyy enemmän kuvia tuotteista, suunnitelmista, "taiteesta" ja muusta sälästä ja vähemmän tekstiä. Vihaan ulkoasua edelleen yli kaiken. Jotain sille tapahtunee jossain vaiheessa.

Varmuutta-otsikko tulee nyt kyllä hieman eri asiasta. Nyt vasta huomaan, että koulu oikeasti on auttanut minua parantamaan ompelun laatua ja jälkeä jo aika huomattavasti verrattuna normaali settiin muuten tämän vuoden aikana. Hitto vie, uskallan leikata kankaat, kun ne eteeni laitan. Tikki on melko kaunista, enkä enää kitsastele liikaa tukikankaan käytössä, en laiskottele saumojen availussa silittelyssä. Lista jatkuu. Kyllä sitä tässä siis on alkanut vihdoin ompelullisesti ryhdistäytyä.

Tänään vähän kustomoin pari paitaani laukuksi, joka kylläkin on vähän turhan selkeägenreinen omaan makuuni. Pistän siis myyntiin ensikäytön jälkeen. :3 Nyt jatkuu näpertely!