Uusi ihmeellinen yö alkamassa tekniikan taivaassa. Ilma maistuu karhealta lasikuidulta ja sähkönsiniseltä kihelmöinniltä kitalaessa.
Olen serveri. Minuun tulee ja minusta lähtee. Olen risteys, en ole menossa mihinkään vaan katselen, kun muut valitsevat tiensä minussa. Lepäilen rauhallisesti polttavan auringon alla.
Tekniikan taivaassa yö on ikuinen. Aurinko saattaa paistaa taivaalla, mutta silti on yö. Öljyinen, ruosteinen yö, joka ulvahtelee kääntäessään kylkeään. Aurinko on pimeällä taivaalla ja värjää pimeyden valoisaksi.