IRC-Galleria

Jotenkin tuntuu, että olen menettänyt kyvyn katsoa lähelle. Silmät on kaivettu päästä ja korvattu kaukoputkella.

Kuulen hänen puheensa kokonaisina ja korvani nielevät ne sanat ahnaasti.
Mutta en näe sitä kokonaan, en häntä enkä mitään hänen edessään.
Vain hänen takanaan avautuvat maisemat.

Totisesti toivon, että hän ottaa minua kädestä ja kääntyy ympäri, että voisimme yhdessä kävellä sinne, mihin näen hyvin sen sijaan, että jäisin vain tarkastelemaan sitä, mistä hän tuli eikä enää ikinä palaa.