IRC-Galleria

Minä elän. Joka sekunti tunnen olevani elossa. Tunnen sitten oloni hyväksi tai huonoksi, ainakin tunnen olevani elossa, ja luulen että loppujen lopuksi se on se mikä merkitsee.
En välttämättä tunne olevani yhtä universumin kanssa tai sellaista. Minulla on päivittäiset ongelmani kuten kellä tahansa. Silti uskon näkeväni jotain, mitä aivan kaikki eivät näe. Se koskee voimia, sellaisia, joista on puhuttu fysiikantunnilla.
Minusta tuntui ennen kuin olisi olemassa paljon voimia, jotka toimivat minua vastaan, jotka ovat edistykseni esteenä yhdellä sun toisella tavalla, estäen minua onnistumasta. Minusta tuntui ennen kovin epäonniselta. Olen kuitenkin huomannut, että minua vastustavia voimia ei olekaan niin kovin paljon. Jekkuna on se, että minun puolellani toimivia voimia ei myöskään ole kovin montaa. Olen staattinen esine, minuun vaikuttavien voimien summa on nolla, siksi en liiku.
En ole koskaan oikein uskonut kohtaloon ja semmoisiin. Vain voimiin. Nyt ymmärrän että minulla on edes jonkin verran päätösvaltaa niihin. Oikealla hetkellä lausutuissa sanoissa ja tehdyissä eleissä on valtavasti voimaa. Tilannetajun avulla voi luoda itselleen suotuisia voimia ratkaisevissa määrin. Uskoakseni minulla on jonkin verran tilannetajua, mutta tahtoisin että se olisi taito, jota voi käyttää halutessaan, ei kyky, joka toimii kun lystää. Mutta on niin paljon asioita, joita en koskaan saavuta.