IRC-Galleria

Tulimme siihen tulokseen että basso ei olekaan bändin munat, koska bassoja ei oo keretty nauhotella vielä ja monikin asia on jo kussut.

Saavuttiin Peran kanssa studiolle trendikkäästi hitusen myöhässä (pari tuntia). Jesse oli saapunu paikalle vähän vähemmän trendikkäästi, vain noin tunnin myöhässä, Samppa kait ajallaan. Dani ei saapunut lainkaan, sillä hän oli Vernissassa miksaus_hommissa. Ja on kait vieläkin. Samppa oli saapuessamme saanut jo omat peruskitaransa nauhotettua, mutta me muut totesimme soundin paskaksi ja alkoi uuden soundin haku. Se löytyi Panun mesapuugiista ja nauhottelu käynnistyi.

Sampalla ei kauaa nokka tuhissut peruskitaroiden ripustamisessa, ei siksi että häntä olisi vituttanut, kuten luulimme, vaan koska "mulla oli vaan nälkä, halusin nopeesti ruokaa." Hän söi ja sitten nauhotteli kliinikitarat. Seuraavaksi Jesse laitettiin takas koppiin. Hän päätti vetästä kaikki samantien uusiks ja sai nauhalle jonkun verran ehkä. En tiedä, koska hän ei kertonut eikä vastaa kyselyihin tällä hetkellä, phele kun on. Itsenihän täytyi siis jälleen poistua kesken lystin, koska työt odottivat. Huomenna sit taas ja meikäki saa olla loppuun saakka.

Tänään ei oltu kauheesti myöhässä Peran kanssa, mutta silti Jesse oli jo paikalla kun saavuttiin studiolle. Myös Morgin kannuttaja, veljeni Turkka tuli mukaan. Jesse siellä sitten katteli soundeja ja nauhotteli kitaroita ja me muut hajoiltiin ja käytiin kaupassa. Kuvasimme työttömyyden tuoksinassa taideleffankin. Sitten jossain vaiheessa Jesse poistui kohti Tamperetta ja Downin keikkaa ja Samuli, joka oli ollut yliopiston pääsykokeessa, saapui sitten puolestaan paikalle ettimään itelleen soundeja ja äänittelemään. Itse poistuin jälleen kesken lystin, jotta ehdin töihin ja päivän saldon sain selville myöhemmin: kitarat ehkä noin 1/3 valmiina, eli huomenna toivottavasti sit saadaan ne loppuun ja viikonloppuna siirryttäneen bassoihin.

Joo, heräilin liian myöhään ja pian tulikin Pera ja Jesse koputtelemaan ovelle. Join vielä kahvit ja sit mentiin treeniksellepäin hakemaan kamoja. Dani ja Samppa oli kerennä olla studiolla jo aikaa. Matka treenikseltä studiolle oli hidas, koska stadissa oli mieto ruuhkantapainen. Perille kuitenkin saavuttiin ja riehaannuttiin heti yhteiskuvaan.

Aloteltiin siinä sitten rumpuja säätämällä (tai siis Pera ja Panu sen teki, me muut lööbattiin ja soiteltiin kitaraa) ja soundeja kattomalla. Sitten Jesse ja Pera soitteli biisit harjotuksen vuoks kertaalleen läpi, jonka jälkeen Pera ryhtyi kannuttelemaan narulle. Ne saatiin ilmesesti kaikki pääpiirteittäin soitettua, tai näin Jesse mulle äsken kertoi. Minä ja Dani nääs lähdimme siinä vähän ennen kuutta poijes, kun mun piti töihin lähtä ja Dani ei jaksanu hengata siellä. Mutta ihan jees oli. Huomenna sit uudestaan ja katotaan jos saatas kitaroita jo ladottua.

Ihmismassan syvät rivit
Silmään polttaa jälkikuvan.
Uskonpuute ihmisyyteen
Vääntää vatsaa, särkee päätä.
Laskelmointia, kylmää kättä,
Ketun järki, veitsen terä.
Ihmismassasta kykene ei
Muovailemaan jumalaa.

Olen vain elämään
Kyllästynyt pensas.
Tahdon sopulin lailla
Nostaa juureni.

Moni kakku päältä kaunis,
Moni polku johtaa harhaan.
Kysyvä kun tieltä eksyy,
Motiivi vain mietityttää.
Missä järki, kuka huijaa?
Ketä vihaan aivan syystä?
Sanat hunajaiset lausuu
Oman edun saavuttaakseen.

Olen vain elämään
Kyllästynyt pensas.
Tahdon sopulin lailla
Nostaa juureni.

Helvetistä karanneena
Juoksi kettu yli järven,
Lampaiden keskuuteen,
Niitä dominoidakseen.
Mielipahan tuottaja,
Epäpyhä kiusanhenki.
Paha karma kasaantuu,
Valtakunta kaatuu.

Olen vain elämään
Kyllästynyt pensas.
Tahdon sopulin lailla
Nostaa juureni.

On se jännää ku tulee töistä himaan ja broidi vielä nukkuu, työtön raukka.

Minä elän. Joka sekunti tunnen olevani elossa. Tunnen sitten oloni hyväksi tai huonoksi, ainakin tunnen olevani elossa, ja luulen että loppujen lopuksi se on se mikä merkitsee.
En välttämättä tunne olevani yhtä universumin kanssa tai sellaista. Minulla on päivittäiset ongelmani kuten kellä tahansa. Silti uskon näkeväni jotain, mitä aivan kaikki eivät näe. Se koskee voimia, sellaisia, joista on puhuttu fysiikantunnilla.
Minusta tuntui ennen kuin olisi olemassa paljon voimia, jotka toimivat minua vastaan, jotka ovat edistykseni esteenä yhdellä sun toisella tavalla, estäen minua onnistumasta. Minusta tuntui ennen kovin epäonniselta. Olen kuitenkin huomannut, että minua vastustavia voimia ei olekaan niin kovin paljon. Jekkuna on se, että minun puolellani toimivia voimia ei myöskään ole kovin montaa. Olen staattinen esine, minuun vaikuttavien voimien summa on nolla, siksi en liiku.
En ole koskaan oikein uskonut kohtaloon ja semmoisiin. Vain voimiin. Nyt ymmärrän että minulla on edes jonkin verran päätösvaltaa niihin. Oikealla hetkellä lausutuissa sanoissa ja tehdyissä eleissä on valtavasti voimaa. Tilannetajun avulla voi luoda itselleen suotuisia voimia ratkaisevissa määrin. Uskoakseni minulla on jonkin verran tilannetajua, mutta tahtoisin että se olisi taito, jota voi käyttää halutessaan, ei kyky, joka toimii kun lystää. Mutta on niin paljon asioita, joita en koskaan saavuta.

"Hvorfor har jeg ingen kjæreste?
Jeg kan ikke se noen god grunn.
Folk som er langt mindre sympatiske enn meg har kjærester.
Idioter har kjærester.
Jeg burde absolutt hatt en kjæreste."
-Erlend Loe: Naiv. Super.

Huomenna myydään ruikulikakkaa, ruikulikakkaa, ruikulikakkaa.
Huomenna myydään ruikulikakkaa kakskytä kiloa.

Kirjotin lumisateesta englanniks. Hyvin se päättyy.


The sky is a blanket of gray clouds.
I can scarcely see a trace of blue.
I find the grayness soothing still,
My mind distracted from everyday life.

Snow falls slowly, covering the ground
Under a layer of solid somberness.
I heave a heavy sigh towards the sky
And dream that it was like this all the time.

Snowflakes gather upon my pale cheeks.
I try to catch a few upon my tongue,
And as I draw my very last breath
I'm tucked into my final bed by winter.