Manteli Mauton oli hieno herrasmies. Hänellä oli suuret kalvosinnapit, jotka kilisivät hänen kävellessään pitkin gettojen katuja, joilla hän kauppasi ihastuttavien prostituoitujen palveluja niitä kipeästi tarvitseville. Niinpä Mantelilla oli vitusti ystäviä, jotka istuivat hänen luonaan iltaa, polttivat suurta sikaria ja vähän väliä yltyivät huutamaan kolme eläköön-huutoa Mantelin kunniaksi.
Mutta eräänä päivänä Manteli joutui oudon ahdistuksen kohteeksi ja päätti poiketa kapakkaan vilvoittelemaan. Siinäpä sitten huurteiset jos toisetkin nautittuaan hän päätti ostaa baarimikon lehmän. Lehmä kuitenkin paljastui maalatuksi betoniporsaaksi ja Mantelia vitutti ankarasti. Niinpä hän langetti kirouksen kapakan ylle, ja suht oitis kaikki lasitavara kapakassa haurastui, särkyi ja valui viemäriin.
Niinpä Manteli Mauton marssi kotio, sytytti savukkeen ja kirkui sitten avuttomana, kun harras perhonen Mothra raahasi hänet suureen pähkinänsärkijään ja särki tämän mahdottoman paskan jätkän pähkinäksi aivan saatanan pieneksi rouheeksi ja sitten levitti pullan päälle. Ja ai että siitä tuli hyvvää, VOI VITTU!