IRC-Galleria

Mitäkukaminne?

Taapero.

Peruna.

Halkopinon päällä kasvaa puinen männynkäpy.

Asfaltoin läpi kesän, kunnes en näe enää puuroa.


Kone-miehet saapuivat, haukkasivat liian suuren palan.
Jäi pula sekä puute.

Sumutteet puhaltelevat reikiä ja paahdun.


Sen jälkeen suuri talvi jäi tänne asumaan.

Ja me toivotamm,
ja me toivotamm
surullista ja paskaa joulua!

Vaeltava aave vaeltaa syntisten putkistojen labyrinttiin.

James Turjake nousi taksista kaupungin länsilaidalla sijaitsevan hiilivoimalan lähistöllä ja käveli, kunnes varasto oli näköpiirissä. Hän tuli siihen tulokseen, että saavuttaaksen rakennuksessa sisällä olevien kaappaajien luottamuksen, kertoakseen heille sanoitta olevansa Epikuros, hänen tulisi kävellä muina miehinä varaston editse edes takaisin parisen kertaa katsellen lähinnä poispäin varastosta, aivan kuin olisi kiinnostuneempi muusta maailmasta kuin varastosta. Samalla hän voisi silmäillä varastoa ulkoapäin, etsiä huomaamattoman tien sisään ja pohtia kuinka pääsisi lähestymään tätä tietä.

James sytytti savukkeen, hengitti savua syvään, hieroi viiksiään, muisti ettei ollut ajellut niitä vaikka Torben oli kehottanut ("ei mitään väliä, tämä mikään muotinäytös ole", hän ajatteli) ja hengitti ulos astellessaan varaston editse. Hiilivoimala oli noin viidensadan metrin päässä, sillä puolella ei lähempänä ollut rakennuksia. Varaston ympärillä oli verkkoaita, johon oli kuitenkin seinästä vähimmillään parisenkymmentä metriä. James pysähtyi aidan luo ja katseli sen läpi kaupunkiin päin. Paikka oli todella kaupungin laidalla, varaston pohjoispuolella olevan voimalan lisäksi sitä ympäröi itäpuolella jonkin matkan päässä lisää varastoja ja eteläpuolella aidan sisäpuolella oleva päällystämätön ja harvakseen ruohoa kasvava piha. Länsipuolella, parinsadan metrin päässä, alkoi tiheä metsä. Sinne James suunnitteli suuntaavansa ollessaan valmis. Hän pakenisi metsään ja tiheikköön päästessään kääntyisi pohjoiseen, suunnaten sitten metsästä ulos hiilivoimalan tuolla puolen. Hän tumppasi savukkeensa ja kääntyi jälleen ympäri.

Varaston eteläseinällä oli tikapuut, jotka johtivat katolle. Kaappaajat epäilemättä tiesivät näistä. James oli pitänyt moista mahdollsuutta todennäköisenä ja ottanut salkun mukaansa. Muutama kävely varaston editse, pari kierrosta ympäri ja sitten hän kiipeäisi katolle ikään kuin asettautuisi kiväärin kanssa passiin tunkeutujien varalta. Kivääriähän hänellä ei ollut ja salkunkin hän joutuisi mitä todennäköisimmin jättämään jälkeensä, mutta ainakin hän oli siivonnut sen sormenjäljistä ja piti nyt hanskoja kädessään.

James Turjake pyyhkäisi ohimoltaan hikipisaran, sytytti uuden savukkeen ja jatkoi varaston kiertämistä.

Ei linnasta sieltä palannut ole kukaan.
Eihän sinne ole kukaan kyllä mennytkään.

Kasvuston seassa on mystinen pahka, siinä idut kuolevat, sillä pohjoisesta puhaltaa kylmää. Minä puhuin voitosta ja seivästin asbestikoirat, jotka ihmisenmuotoisina hamuavat äiti maan viileää rintaa. Kotiseutuni takana puut lahoavat, muuttuvat pölyksi, maisema arpeutuu. En enää näe tulevaisuuteen, sillä aurinko on himmeämpi.

TktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktktBREEEEE

Menkää pois, vihaan teitä.

Katso alas! Siellä sielunvihollinen Saatana houkuttelee sinua kiusaukseen ja keskittää huomiosi pois siitä, mitä Jahve ei tahdo sinun huomaavan.

Katso ylös! Siellä riidankylväjänä Saatana hymyilee ihmisille ja sanoo nimekseen Jahve.