James Turjake heitti salkkunsa varaston katolle ja kiipesi itse perässä. Todettuaan etteivät kaappaajat olleet asentaneet valvontakameroita katolle hän istahti alas ja avasi laukkunsa. Oli välipalan aika, joten James kaivoi laukusta sämpylän ja söi sen, jonka jälkeen pani tupakaksi. Sitten hän vilkaisi kelloaan. Poliisit tulisivat puolen tunnin päästä, hänen toimeksiantajansa olivat sanoneet, ja tekisivät rynnäkön piiritettyään varastoa kolme tuntia. Hänellä olisi siis kolme ja puoli tuntia aikaa keplotella tiensä sisään varastoon, löytää panttivangit ja paeta vahingoittamatta ainakaan kaikkia kaappaajista.
James katsoi varaston takana olevaa metsää. Sinne hänen pakoreittinsä veisi, kunhan hän olisi valmis. Ne parisataa metriä, jotka erottivat varaston metsän reunasta, alkoivat nyt vaikuttaa pitkältä matkalta, ellei hän ajoittaisi pakoaan hyvin tarkasti. Onneksi varaston ympärillä ei metsän puolella ollut aitaa. James sytytti toisenkin savukkeen ja mietti vaihtoehtojaan. Hänen pitäisi joka tapauksessa päästä sisään varastoon ennen poliisien saapumista, jotta hän ei tulisi nähdyksi. Kaappaajia hänen ei tarvitsisi pelätä, jos keikka vain menisi hyvin (ja jos ei, hänen ei luultavasti tarvitsisi enää koskaan pelätä mitään), mutta lakia hänellä ei olisi varaa paeta.
Jamesin toimeksiantajien mukaan kaappaajat olisivat linnoittautuneet varaston eteläpäähän, mutta luonnollisestikin pitäisivät vartiomiehiä ympäri varastoa, jotta voisivat pitää varaston ympäristöä silmällä. James arveli että nyt kun hän, "Epikuros", oli saapunut, vartiointia olisi vähennetty sisältä käsin. Se sopisi hänelle oivasti. Hän käveli varaston katon päästä päähän, eteläpäädystä pohjoispäätyyn oli matkaa noin 400 metriä, vilkaisi kaupunkiin pään, sitten kelloaan, sitten taas kaupunkiin päin. Poliisit tulisivat kohta.
Varaston katolla oli kaksi sisätiloihin johtavaa ovea, toinen eteläpäädyssä ja toinen pohjoispäädyssä. James koetti pohjoispään ovea, se ei ollut lukossa, joten hän avasi sen ja astui sisään seisahtuen hetkeksi, jotta hänen silmänsä tottuisivat pimeään.