IRC-Galleria

Eikö ihmisistä voi olla kiinnostunut ihmisinä, ilman taka-ajatuksia? Eikö toista ihmistä kohtaan voi tuntea välittämistä ilman ylimääräistä "latausta"? Eikö ihmisten kanssa voi haluta olla yhteydessä ilman, että automaattisesti yrittää jotain?

Minoon niin viimesen päälle _kyllästynyt_ niihin, jotka oman pikkusieluisuutensa takia kehittelevät vainoharhaisia ennakkoluuloja muita kohtaan, yleensä vielä kohteelta itseltään mitään kysymättä. Minne on kadonnut toisen ihmisen arvostaminen, vilpittömyyteen luottaminen ja kunnioitus, vai onko sitä koskaan ollutkaan? Onko toinen ihminen automaattisesti, tilanteesta riippuen, joko uhka tai epämiellyttävä taakka? Onko toinen ihminen jotain persoonatonta, jolla ei ole väliä ja joka ei tunne mitään, kun tämä ei ole näkö- ja/tai kuuloetäisyydellä?

Epäilykset ja ennakkoluulot vaikuttavat suhtautumiseen, käytökseen, eleisiin ja asenteeseen toista kohtaan. Vaikka ei sanoisi mitään, niin sen aistii. Etenkin, jollei sano yhtään mitään... Hiljaisuus ja välttely on loukkaavaa. Se kertoo, ettei toisen kannalla ole mitään merkitystä ja itse tahtoo vain pitää kiinni omista käsityksistään - olkoonpakin virheellisiä. Se jos mikä on toisen ihmisen halveksuntaa. Itselleen he asioista kaikkein vaikempia tekevät pyörittelemällä turhia luuloja pässään, mutta sen seurauksilla aiheuttavat pahaa mieltä myös toisille. Tällaiset ihmiset saavat hyväänkin kaveruuteen aikaan pahan sivumaun.

Toisista aina pahimman ajattelijoiden sietäisi mennä itseensä, päästää irti siitä törkyvyyhdistä, jota on niin kiva pyöritellä ja käännellä, ja nöyrtyä näkemään, etteivät kaikki ympärillä olevat ihmiset ole vain omaa etuaan muiden kustannuksella tavoittelevia paskiaisia. Ja että ne valheelliset kuvitelmat voivat oikeasti satuttaa myös niiden kohdetta.