Olin ilmottanu meidät virallisiin kisoihin Järvenpäähän (startattiin ekan kerran virallisissa 7.8. AST:n kisoissa), mutta pakko jättää väliin. Ei vain terveys nyt anna periks ja pakko kai sen asian kanssa on vain yritettävä elää, vaikka niin kirpaseekin ajatus väliin jättämisestä. Mutta get real, ei musta ole nyt siihen. Ei ollu treeneihinkään. Saatika töihin, mikä ottaa luonnolle eniten.
Viikko iskettiin saikkua, määrättiin puolta vahvemmat lääkkeet ja tulehduskipulääkkeiden rinnalle toiset kipulääkkeet. TK:ssa iltapäivällä pistivät piikillä lihakseen relaksantin ja kipulääkkeen ja oli kyllä melkoset aineet, ei voi muuta sanoa... Vietyäni myöhemmin saikkutodistukset töihin, niin hengailin sen jälkeen kaverin seurassa sen työpaikalla. Kun se piikkien puuduttava vaikutus alko hälvetä ja kipu tulla taas, niin menin takahuoneeseen, istuin alas, otin lääkkeet ja kappas - nukahdin sinne... *nolo* Eivätkä ees herättäneet. Hävettää.
Mut jos pahaa, niin jotain hyvääkin. Lähetteet kirjotettiin eteenpäin. Ja maanantaina voin soitella aikaa fysioterapiaan.
Vaan on tää turhauttavaa, lamaannuttavaa ja perseestä.
Mitä ihmettä mä teen viikon?!