IRC-Galleria

Mennyt viikonloppu yllätti minut.
Todisti minulle paljon.
Valoi minuun uskoa.

Minä yllätin itseni.
Ylitin itseni.

Nyt näen, kuinka olen oikeasti kasvanut.
Viime vuosi on tehnyt minusta vahvemman.
Saanut piilevän voiman kumpuamaan esiin kuoreni alta.
Olen uskaltanut. Olen onnistunut. Olen menestynyt.

Lähdin taisteluun ja luulin jo uppoavani.
Sen sijaan tapahtui jotain ihan muuta.
Voitin.

Nyt näen, että uskallan olla minä.
Ilman painetta, ilman pelkoa.
Olen ja se riittää minulle.
Rauha.

Mitä minussa vielä piileekään?

On kylmiä hetkiä, on synkkiä hetkiä.
On epävarmuutta ja pettymystä, jopa vihaa.
Menen vielä taaksepäin. Menen monta kertaa.
Yritän kävellä juoksuhiekassa vastatuuleen.
Mutta se ei niele. Se ei tuhoa minua.

Minä rikon kerroksen kuorestani. Yhden kerrallaan.
Minä murrun, jotta taas uusi verso pääsee vapauteen.
Kurkottamaan ylöspäin, kasvot kohti aurinkoa.
Minä uskon. Odotan. Näen.

Rakastan. Viimeinkin!