IRC-Galleria

Sain vihdoin hommattua itselleni tukikohdan. Oli jo aikakin, nelisen kuukautta olen saanut olla asunnoton ja pyöriä kavereiden nurkissa lemuamassa... Itseasiassa useampikin vaihtoehto olisi, mutta päätin asuttaa erään (karva)kolmion (homo)kaverini kanssa. Varsin rietasta. Toogabileet tulee olemaan todellisuutta ja perseneitsyitä uhrataan nahkaisella miekalla illasta toiseen, unohtamatta tietenkään goatsea ja lonkeropornoa. Joten, tervetuloa kunhan saan asetuttua aloilleni. Jutut tulee olemaan ala-arvoisia ja alapäisiä, mutta kukapa ei himokkuuttaan kaljaan vaihtaisi. Ehkä jonkinlainen alttari pitäisi rakentaa olosteluhuoneesen, vai olikos se elosteluhuone?

Huomenta siis kaikille taas, olen Jumala. Ja paras!

Ikävin tunne on ikävä, tai kaipuu. Vittumaisena tehosteena toimii sitten muistot jotka kultaa suihkun. Öääh, tarvitsen lisää todellisuuspakoa. Tai viinaa. :)

Aamu alkoi jo kahdeksalta. Mitä VITTUA taas? Epäilemättä olette taas rukouksillanne väsyttäneet alitajuntaani niin paljon, että se ei edes jaksa uinahtaa. Väsytti toki, mutta tyhjennysoperaation jälkeen unesta ei tietoakaan. Sen kunniaksi join kahvia, jolloin ripuli. Sitä tuli niin paljon. Pakaratkin kastuivat paineen seurauksena.

Tuosta tulikin mieleeni, että josko joku haluaisi rikkoa pakaroihini shampanjapullon ja käydä neitsytmatkalla?

Olen ilmeisesti sairastumassa. Syytän siitä teitä, eli kokonaista sairasta ihmiskuntaani. Ilmeisesti jokin galaktinen hyppykuppa on jälleen siis totta ja joudun hengittämään kuin kala. Pullo__harjastakaan ei ole apua, ei sitten kummassakaan päässä.

Mystisesti päivän on rallatellut päässä Viikatteen Kaiho de Grace, joka muuten sopii ajankohtaan varsin mainiosti. Harmikseni joku epäihminen on epäonnistuneesti saanut lisättyä ko. kappaleen jewtubeen, joten en voi sitä tällä kertaa kanssanne jakaa. Lisäksi olen vitun laiska ja en viitsi sitä sinne lisätä. Lisätkää te. Se on KÄSKY.

Päivää ja hyvästi, ehkä syvästi?

Sitä te kysyitte. Olittekos liian vaikeita, vai jäikö luotavilta aivosolukko aluperin säännöstelyn piiriin. Minä tiedän vastauksen. Jostakin syystä ihmettelyelimenne saivat jonkin__laisen mutaation aikojen saatossa ja kehityitte rajaamaan "ihmiskuntaa" omaanne, sen takia jättäen muun erilaisen piirinne ulkopuolelle. Surullista sinänsä, koska yhteiselo takaisi ranvitoa paremmin ja ns. kädellisyytenne olisi hyödyksi jos tekisitte jotain rakentavaa. :)

Päivää siis kaikille eksyneille.

Heräsin juuri. Torkuin-orkuin viime yönä sellaiset 11h, vaikka jouduinkin makaamaan itseäni väkisten sohvalla. Ei ole krapulaa, mikä on outoa. Toivottavasti ei huomennakaan, koska eiliset olotilat vaihtelivat infernaalisesta yleiseen vitutus-paskuuteen. Muuten eilinen oli varsin kohtuullinen, koska aktiviteetteja oli vaikka muille jakaa. Saa nähdä mihin sitä tänään sitten itsensä repii, vai pysyykö vain järkevästi aloillaan.

Huomenta siis taas.

http://morningglory.excision-gaming.com/mg41.JPG



Tässä kontribuutioni tälle päivää. On hiukan se krapula.

Olisi paljon helpompaa ilman mainittua ominaisuutta. Enemmän ihmetyttää se, että miksi pitää olla myös ns. henkistä kipuakin. Olisi vallan mainiota jos pystyisi vain liikkumaan sujuvasti eteenpäin, virheestä toiseen. Mutta ei, aina vain joku paskamainen tunne yrittää pysäyttää sydäntäsi, raiskaa unesi ja lisäksi kummittelee alitajunnassa.

Onneksi on yksi pieni parantola jossa hetki omaa aikaa ei ole pahasta. Nimittäin ravintolat. Siellä hetkeksi voi unohtaa oman paskuutensa ja rakentaa niitä timanttilinnojaan, kun on pohjat nakannut alle. Ei kai tätä jatkuvaa kipua muuten viitsisi katsella. Plussana tietysti se, että hyvällä tuurilla saat kärsiä sen morkkisvitutuksen seuraavana päivänä vielä kaksinkertaisena, mutta et vain asialle jaksa tai viitsi edes tehdä mitään "rakentavaa".

Lisäksi jos kyseinen kipupaska, leikattaisiin ihmisestä pois, saisimme myös ylikansoitusta karistettua kannoiltamme. Eikös se olisi ainakin hyvä asia.

Kiitos ja hyvää matkaa. Huomenna voinen kärsiä krapulaa.

Kaikki me kuolemme. Fakta jota et pääse karkuun.

Aina välillä omassa elämässäni tulee hetkiä, jolloin mietin monenkin pers-Oonan rikkoutunutta elämää, ratkaisuja ja yleistä olemista. Ei teistä monetkaan ole olleet kovin nopeassa s(h)akissa. Ehkä isänne nallit ovat olleet kuivahkoja, tai äitienne munat mätiä.

Silti eniten harmittaa se, ettette saa edes tuotua ajatuksia itsellenne. Meillä on vapaus. AJATELLA! OLLA? Kuten haluamme. Voimme jopa tehdä se eteen jotakin. Monet meistä vain tyytyy olemaan ja kaivamaan jo sitä hautaa joka kukoistaa. Olemme vain varjoja, katseita jotka tavoittaa, mutta mitkä ei merkitse koskaan mitään.

En toki itse halua olla muuttuja tai muutoksen tekijä - en koskaan uskoisi että pystyn. Olen toki parempi kuin monet teistä, mutta en parempi kuin parhaat. Olen vain minä. Haluan teistä enemmän, haluan ajatuksia; edistystä, rakkautta. Jotain missä on järkeä.

Terveisin, kapina.