Olen jälleen kerran onnistuneesti tavoittanut taudin. Tämä tosin toi mukanaan muutakin kuin pelkkää masennus-vitutusta, joten propsit siitä. Nenä vuotaa, poskionteloissa on nyrkin kokoisia paskapaakkuja ja sekä yskiessä että niistäessä veri on tullut tutuksi. En valita, olen vain kovasti jälleen pettynyt tähän ihmishahmoon.
Luojalle kiitos (eli minulle) on kuitenkin kahvia ja näiden em. syiden varjolla myös juominen/tupakointi on vähentynyt huomattavasti.
Nyt, jos suotte anteeksi, lähden raapimaan poskionteloitani kenkälusikalla. Huomenta siis kaikille.