Mutta mitä siitä. Kuihtuva olemukseni saastuttaa jopa enemmän ilmastoa kuin koskaan. Pesen aamuisin hampaani bensalla, valkaisen peräreikääni napalmin ja diesel-öljyn sekoituksella, syön muutaman kuolevan eliörakenteen aamupalaksi. Ketään ei sinällään kiinnosta, tai ei edes pitäisi kiinnostaa, koska jos joku asia syntyy oletetusta räjähdyksestä, myös siihen se tulee päätymään. Vääjäämättä.
Ainut mikä on tärkeää, on kuormittaminen, hedonismin sekä nihilismin absurdi sekoitelma jonka paskamyrskyssä kahlaamme, samalla kun potkimme heikompia alemmas ja mielivaltaisesti ylennämme niitä, jotka on jo kaiken saaneet.
Nyt menisin syömään vihapullia ja oksentamaan ne koiralleni, jotta voin syödä enemmän.