Kohta olisi tatuus taas ulkona, kun valmistuminen lähestyy takaviistosta ilman rasvaa. Elämä on melkoista aaltoliikettä ja voin vakuuttaa että syömäni sieniateria ei ole siihen syyllinen.
Kaikesta huolimatta elossa ollaan ja parhaamme tehdään ja sivupersuunat myös koittaa roikkua mukana kuiskailemassa korvaan kaikenlaista, vaikka spontaani sanaoksentelu ei aina niin hyvältä tunnukaan. Viime vuoteen mahtui monenmoista, kuten tätä opiskelua, työtä, konsolihomoilua ja muutuin myös papaksi.
Huhhuh.