IRC-Galleria

On luotu sanat, sanat menneetkin, kuolleet hetket johonkin. On sanat jotka ei muutu, on hetket jotka tuntuu.

Vieläkin.

Plus unettomuutta niin paljo ku haluat.

No anyway, onneksi olen paras ja komein mitä maailma tuntee. Ja ihanakin. Onneksi myös tyttöystäväni Neiti Koura tajuaa tämän karmean faktan ja on (vielä) pysytellyt haarojeni välittömässä läheisyydessä.

Aamun ratoksi lisään teille myös lyhyen, mutta sitäkin kauniimman kappaleen. Olkaa hyvät.

Kuka VITTU soittelee mulle 2-3 aikaan yöllä. Toiset yrittää ehkä nukkuakin, koska penikka. Syyllinen ilmoittautukoon, rangaistus tulee olemaan hidas ja kivulias.

Surkeuden keskellä paloja,
Lihaa vailla merkitystä

Otettuja askeleita ja turtumista.

Tyhjiä sanoja,

halua luovuttaa ja kaatua.

Eikö tämä pääty
koskaan?

Siinä.

:D

Minä olen saavuttanut uuden virtsapylvään elossani. Gallerian oletuskuvassa on yli tuhat tykkäystä, joten alan KIKOLOKSI.

Kauniit naiset, ottakaa yhteyttä kaiken kamalan-kauhean ja rivon merkeissä. Lihavat ja vammaiset, älkää vaivautuko. Itsehän olen jo molempia.

Ps, haarojani kutittaa, onx se normaalii?

Kuori
koreilee,

sisin
mätänee

Huulet
hyväilee,

mieli
kiroilee.


Lopulta ei mitään,

vain turhautumista;

tuskaa.

Hapuilua hetkessä.

Olen turvonnut
kuollut

ja se joka hakee,

löytää vain

halua,

lihaa.

Olla jotain,

on

täyttää ja ravita.

Ei vihaa voi koskaan
rakastaa.

Se oli

ohi.