IRC-Galleria

Jos maasta voisi louhia rakkautta,

olisimme kuolleita

Paskaa emakkopäivää, te erämaan lahnat. Maailma on pilalla takianne.

Maattu on matkaa, kuoltu hetkiä

Ei eletty elämää, vain nautittu tuskaa

Ripoteltuja sälöjä,

haistettua nautintoa, makuja kuoleman

Kaikkea turhaa,

ei lainkaan elämää.

Varsin mainiota settiähän tämä uusi smetana on.

On luotu sanat, sanat menneetkin, kuolleet hetket johonkin. On sanat jotka ei muutu, on hetket jotka tuntuu.

Vieläkin.

Plus unettomuutta niin paljo ku haluat.

No anyway, onneksi olen paras ja komein mitä maailma tuntee. Ja ihanakin. Onneksi myös tyttöystäväni Neiti Koura tajuaa tämän karmean faktan ja on (vielä) pysytellyt haarojeni välittömässä läheisyydessä.

Aamun ratoksi lisään teille myös lyhyen, mutta sitäkin kauniimman kappaleen. Olkaa hyvät.

Kuka VITTU soittelee mulle 2-3 aikaan yöllä. Toiset yrittää ehkä nukkuakin, koska penikka. Syyllinen ilmoittautukoon, rangaistus tulee olemaan hidas ja kivulias.

Surkeuden keskellä paloja,
Lihaa vailla merkitystä

Otettuja askeleita ja turtumista.

Tyhjiä sanoja,

halua luovuttaa ja kaatua.

Eikö tämä pääty
koskaan?

Siinä.