IRC-Galleria

Rakas Päiväkirja,

Sain palautetta edellisestä tekstistäni. Tai no, tulkitsin ilmeisesti tunteitani sen verran vahvasti, että tämä palautetta antanut kaverini totesi olevansa itse kykenemätön moiseen vuodatukseen. Oliko se jotenkin niin syvimpien tuntojen tulkintaa, tekstiksi pelkistämistä? Minä kutsuisin suurien tunteiden tekstimuotoon pukemista mm. rakkauden raiskaamiseksi, ja minun kohdallani kirjallinen osaamattomuuteni varmasti vielä huonontaisi elämäni kirjallisesta ilmaisusta saatavaa arvosanaa. Mutta koska rakastan äidinkieltäni, tahdon käyttää sitä.

Eilen koin taas kohtalaisen vahvan jälkitilan, jota voitaneen kutsua myös krapulaksi. En ikinä tule ymmärtämään, kuinka se kaikista varotoimenpiteistä huolimatta aina vaan pääsee yllättämään. Ja minun krapulani eivät useinkaan ole oksennuskrapuloita, vaan sen sijaan ne ovat sängyssä makaamis-, kuumotus- ja en jaksa mitään-krapuloita. Tulin tuossa muistelleeksi, että vielä kuusi vuotta sitten tätä epäterveellistä kaljan kurkkuun kaatamistakin jaksoi harrastaa vaikka neljä päivää putkeen, ilman suurempia jälkioloja, mutta joko tässä vaiheessa on jo vanhuus yllättänyt tai sitten kunto on vain huonontunut, joka kohdallani lienee todennäköisempi vaihtoehto.

Tästä kunnosta voisikin kirjoittaa oman kappaleen. Pitäisi aloittaa jokin liikuntaharrastus, vaikkapa salilla käyminen, tai edes taas vesijuoksu. Salille menemistä pelkään, sillä minulla on tunne, että kaikki lihaskimput vain nauravat lihaksettomalle olemukselleni, jos uskaltautuisinkin kymmenen kilon painoja nostelemaan. Kertokaa hyvät lukijani, kannattaisiko minun valita jokin tietty kuntosaliyritys? Jos aloittaisinkin itseni rääkkäämisen, palkitsisiko se minut oikeasti paremmalla ololla ja ulkoisella olemuksella? Onko ulkoisella olemuksella mitään väliä, vai peilaammeko itseämme vain muiden käsitysten kautta?

Opiskelut alkavat kohta. Minun pitäisi olla tuutorina aloittaville opiskelijoille, mutta minulla ei yksinkertaisesti enää riitä aika eikä energia. Mietin asiaa vielä vähän aikaa. Minulla on tulossa jo kolme ohjelmistokehityksen kurssia heti koulun alusta lähtien. Tässäpä tekemistä. Toinen opiskeluvuosi alkaa pelottamaan jo haasteillaan, vaikka en ole tehnyt kaikkia ensimmäisen vuodenkaan opintoja. Toisaalta, ne eivät ole millään tavalla vaikeita. Voin miettiä niitä myöhemminkin.

Minusta olisi kiva, jos lukijani kommentoisivat blogiani, mikäli kirjoitukseni herättävät jonkinlaisia tuntemuksia. Kiitos!