IRC-Galleria

Rakas päiväkirja,

olipa kerran keskiviikko. Tämä keskiviikko oli turha. Opiskelijapoika Villen piti olla muutamalla luennolla, mutta nukkumisvaikeuksista johtuen hän ei päässyt koko päivänä kouluun. Niinpä joskus kolmen jälkeen herättyään hän ei tehnyt mitään erityisen hyödyllistä.

Eilen olin edustajiston kokouksessa. Juotiin kahvia. Oli hauskaa. Päätettiin toosi tärkeistä asioista ja keskustelu soljui kuin puron vesi keväällä. Perjantaina pitää taas tehdä perinteiset eli kokoontua luokkakavereiden kanssa viettämään iltaa. Lupasin tällä kertaa, että voivat tulla meille. Hmm. Saapa nähdä, mitä ihmettä minä menin lupaamaan.

Rakkaus on ruma sana. Jotenkin tuollaisilla sanoilla hiillostava biisi soi päässäni aika ajoin. Onkohan oma alitajuntani vihdoinkin päättänyt tulla hulluksi? Ei sillä, etteikö minusta muka löytyisi muutenkin omituisia piirteitä. Olen miettinyt, onko tämä jotain syvällisempää. Kaipuuta siitä, mitä ei ole. Tunteiden paloa ja silleen. En kyllä ole rakastunutkaan. Vai voiko sitä olla tietämättä itse asiasta?

Löysin eilen leidit lavalla-megamiksin (ei tietenkään laittomista lähteistä, toim. huom.) ja kuuntelin sitä pari kertaa. On se kumma, että sellainen iskelmämusiikki uppoaa. Nyt kuuntelen autojen ääniä, sillä niitä täällä kuulee aina. Osaisinkohan enää elääkään täydessä hiljaisuudessa? Epäilen, että tulisin vieläkin hullummaksi.

Pitää mennä katsomaan Bare.. eiku Brokeback mountain loppuviikosta.