IRC-Galleria

Monien päiväkirjamerkinnöistä sekä useilta keskustelufoorumeilta löytyy koskettava tarina siitä, mitä lapsen päässä liikkuu tämän ensimmäisinä elinkuukausina sekä siinä vaiheessa, kun äiti tekee abortin. Lapsi esitetään täysin selkeästi ajattelevana, ymmärtävänä ja tuntuu olevan asioista yhtä hyvin selvillä kuin mekin kohdun tällä puolen.

Tällainen kognitiokyvyn liioittelu ei ole edes kirjoituksen pahin moka. Yksi pahimmista on kehityskulun suoranainen valehtelu. Lisäksi yhtäkään lasta ei Suomessa abortoida seitsenkuisena, normaaliraja menee 12 viikossa eikä erikoistapausten 22 viikkoa ole sekään seitsemää kuukautta. Toiseksi, haluaisinpa nähdä sen sikiön, joka kuukauden vanhana on jo parikymmentä senttiä pitkä - mahtaa olla tulossa aikamoinen jättivauva, kun jo tuossa vaiheessa on 200-kertainen normaalikokoon verrattaessa. Sitten siitä suorastaan yliluonnollisesta kognitiokyvystä. Vastasyntynytkään ei kykene vielä sen monimutkaisempiin ajattelutoimintoihin kuin mielihyvä-mielipaha ja sen perusteella joko itkemiseen tai hiljaa olemiseen, joten on aivan absurdia väittää, että se kuukauden ikäinen möykky kykenisi pohtimaan omia varpaitaan, äitinsä ääntä rakastamisesta puhumattakaan. Vasta 16 raskausviikon jälkeen lähes sikiön kaikki elimet ovat kehittyneet, hermosto ja aivot ovat edelleen kesken - vasta 17 viikon jälkeen sikiö kykenee tuntemaan esimerkiksi kipua.

Huvittavinta koko kirjoituksessa on kuitenkin se, että sillä näyttäisi olevan onnellinen loppu - lapsihan pääsee taivaaseen! Eikös sen pitänyt olla se paras mahdollinen paikka, jonne kovasti yritetään päästä. Nyt lapsen ei tarvitse elää maanpäällä ja taistella taivaspaikkansa eteen helvettiä peläten. Abortteja pitäisi täten tehdä enemmän, jotta voidaan varmistaa sielun taivaaseenpääsy.

Vakavasti puhuttuna tuo teksti on valheellinen ja tunteisiin vetoamalla äärimmäistä propagandaa aborttia vastaan (huolimatta lopun logiikkavammaisuudesta). Se on äärimmäisen vaarallinen, ellei lukija osaa tarkastella sitä kriittisesti ja huomaa näitä valheellisuuksia sekä motiiveja tarinan takana. Pahimmillaan raskaana oleva nuori ihminen, joka muuten tekisi abortin, muuttaakin mielensä ja pitää sen lapsensa 15-vuotiaana - täysin valheelliseen informaatioon perustuen.

Kaikki tämä mielessäpitäen tarkastellaan tekstiä vielä kerran.

"1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?"