IRC-Galleria

Tunnenko itseni tekevän asioita oikein, vaikka annan itseni tehdä vääryyttä jopa omasta tahdostani huolimatta tai tietämättä? Onko oikein tukea jotakin pahaa tietämättään? Onko se oikeutettua? Pitääkö ihmisen mielen olla absoluuttisen totuuden rajamailla tai sen yläpuolella, jotta voisi olla oikeanlainen ja täysin oikeudenmukainen ihminen? Sellainen, joka on Jumalan, kaiken hyvän alun ja lopun, perikuva?
Kaikki ihmiset kokevat koko ajan jonkinlaista epäoikeudenmukaisuutta. Ystävien, kavereiden, perheiden jne. kautta syntyy pieniä valkoisia valheita, jotka ovat epäoikeudenmukaisia, mutta silti jollakin tasolla oikeutettuja(?). Mikä on oikeutettua ja mikä ei, sen päätämme me, eikä mikään kirja täynnä premissejä*, joita noudattaa.
Esimerkiksi, jos henkilö A tappaa henkilö B:n, onko tämä oikeutettua, jos ilmenee myöhemmin, että B on raiskannut henkilön A läheisen ihmisen? Tai onko oikeutettua tappaa esim. Henkilö C, jos C uhkaa henkilön D henkeä ja ilman C:n tappamista D olisi kuollut? Kumpi, hyökkääjän vai viattoman henki?
Lopulta tässä käy niin, että oikeudenmukaisuutta hakeva henkilö A joutuu vankilaan murhasta, kun asia on ennaltasuunniteltu. C:n ja D:n kohdalla, D joutuu myös vankilaan taposta.
Mitä pitää tehdä, jotta maailmasta saadaan oikeudenmukainen? Ei mitään. Kaikki on ennalta jo parantumatonta kaaosta, jo kaiken alusta lähtien...