Tuonen virran virtaamaa
Sinne kuolevan käsi kurottaa
Kämmeniinsä vettä hautoo
Sillä syntinsä päältään huuhtoo
Kuin lailla ajatusten erakon
Kuin läpi kysymysten aavikon
Hän tietää, minne profeettansa vie
Kuolleiden maalla käy hänen tie
Polkunsa kuin Jumalan johdattaman
Kuin olisi suojelluksessa Saatanan
Käsivartensa jo kovin tunnottomat
Tulevaisuutensa kohtalon viitoittamat
Kaaoksen tuoma herja
Maailma uskoo kirosanaan
Ennemmin kuin itseensä
Ennemmin kirjaan ilman sivuja
Tyhjät merkinnät
Kuolleet tarkoitukset
Maailma nojaa elottomaan aatteeseen
Sen ainoaan herjaan
Se on niin valkoinen
Se on niin pimeydestä kalpea
Sitä kantaa auringon säteet
Halki meren pintaa
Sitä lävistäen
Sitä valaisten
Maaperä jäästä mustaa
Silti siinä ruoho kasvaa
Se ei pala pois edes tulen syttyessä
Jopa tuli jää maisemaa katsomaan
Vuoret jatkaa kohoamistaan
Ihmiskunta jatkaa taivaltaan
Vielä joskus vapautuu illuusiostaan
Lakkaa uskomasta luomaansa herjaan
Heria
Kun ihmiset kumarsivat sanoja
Kumartaen vain toisiaan
Nojaten tyhjään filosofiaan