Tunne maailmasta kadonnut muualle
Jonkun käsivarsille makaamaan
Veriseksi ruoskittuna isku iskunsa jälkeen
On rasite lihaa syvemmällä huutaen armoa
Leikaten lihaansa, päästäkseen rasitteesta
Mutta ei tahto riitä, kun rasitetta rakastaa
En ma epätoivosta irti halua päästää
Kun se on ainoa asia, joka pitää liikkeellä
Itseinho olemusta raastavasti kuluttaa
Muttei riitä tuhoamaan kokonaan
Ainoa nautintoni, olla lähellä kuolemaa
Mutta en sitä kykene saavuttamaan
Sisäinen sekasorto kylmentää maailmaa
Kuihduttaa elämän ja vääristää sen muotoa
Maailmaa ajaa eteenpäin väärät motiivit
Kuolleet, kuihtuneet ajatukset ja moraalit
Silmissäin' maailma olisi parempi ja onnellinen
Jos vesi ois' verta ja lumi tuhkaa ihmisten